Kun sukukirja on kirjoitettu henkilökohtaisin kokemuksin ja jossa fiktiivisiä kertomuksia ja omia tarinoita, se ei täytä sukukirjan ominaisuuksia. Miksi tällaista sukukirjaa, jossa on myös henkilöiden aikaista maamme historiaa mukana. Sukutiedot lähtevät 1560-luvulta
Se ei kait täytä sukuromaani määritelmää.
Vastaus
Fiktiivisissäkin tarinoissa lienee usein sekä fiktiota että faktaa jonkinlaisena sekoituksena. Toisaalta myös faktana kirjoitettu teos sisältää monesti paikkansa pitämätöntä tietoa. Ja fiktiivisestä teoksesta "itsensä" löytänyt saattaa loukkaantua. Rajan vetäminen ei ole ollenkaan aina itsestään selvää.
Tästä rajanvedosta on kirjoitettu paljon. Mm. Dorrit Kohnin teoksessa Fiktion mieli on aiheesta artikkeli nimeltä Fiktiiviset ja historialliset elämät: rajoja ja rajatapauksia (s. 29-50). Nettilähteitä ovat vaikkapa alla olevat:
http://www.ennenjanyt.net/1-01/i-mu.htm
http://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:historiallinen…
https://kirjakko.wordpress.com/2012/08/17/kirjalappaa-fakta-fiktio-ja-s…
http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/arviot/1074123444/Kerronta+erottaa+fa…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fiktio_kaunokirjallisuudessa
Suvun, ainakin osin fiktiivisiä tarinoita, voisi nimittää historiallisiksi kertomuksiksi tai sukutarinoiksi, jotka siis käsittelevät todellisia historiallisia tapahtumia ja historiallisia henkilöitä, mutta tarinan keinoin. Yllä mainittujen lähteiden avulla voit myös löytää tarinoillesi paremmin sopivan nimen.
Kommentoi vastausta