Kuka oli Uudenkirkon (nyk. Kalanti) nimismies vuoden 1923 lopussa? (Ahlqvist oli silloin jo todennäköisesti eläkkeellä.)

22.5.1862 syntynyt Karl Ferdinand Ahlqvist oli Uudenkirkon (T.l.) nimismiehenä vuosina 1921–26. Hän aloitti virassa toukokuussa 1921, kun maaherra "tehdystä anomuksesta" siirsi hänet Köyliöstä Uudenkirkon nimismiehen virkaan ja "viimeksimainitun piirin nimismiehen Jesiel Abram Aunion nimismieheksi Köyliön piiriin". Hänen seuraajakseen nimitettiin elokuussa 1926 Uno Waldemar Spoof. Spoofin lisäksi virkaa hakivat nimismies A. K. Karppinen Kauhavalta, varatuomari Santeri Pimentola Raippaluodosta, Tyko Havas Leppävirroilta, Berndt Stenberg Taivassalosta, Lenni Pirjola Virolahdelta, varatuomari N. J. Luukkala ja hovioikeuden auskultantti U. M. Lehmus sekä "kaksi henkilöä, jotka eivät halua nimeään sanomalehtiin". Kunnallisneuvosmiehenä Ahlqvist toimi vuoteen 1932. Ahlqvist kuoli pitkään sairastettuaan 73-vuotiaana 29. toukokuuta 1935.

Uudenkaupungin sanomissa 30.5.1935 julkaistun muistokirjoituksen mukaan Ahlqvist erosi Uudenkirkon nimismiehen virasta "virkaikälain nojalla" 1923, mutta Suomen valtiokalenterin mukaan hän jatkoi tehtävässä vuoteen 1926. Tämän vahvistaa Uudenkaupungin sanomissa 29.7.1926 julkaistu pikku-uutinen, jonka mukaan "Maaherranvirasto on kuluvan heinäkuun 26 p:nä myöntänyt Uudenkirkon (T.l.) piirin nimismiehelle Karl Ferdinand Ahqvistille eron nimismiehenvirastaan ensitulevan elokuun 1 päivästä lukien." Ahlqvistille myönnettiin 18 000 markan suuruinen vuotuinen eläke.

Ennen Uudenkirkon nimismiehen virkaa Ahlqvist toimi ylimääräisenä lääninkanslistina Turun läänin lääninhallituksessa vuodesta 1884. Palveltuaan lääninhallituksessa jonkin aikaa virkaa tekevänä hänet nimitettiin Kumlingen ja Brandön nimismieheksi 1891, Lapin piirin nimismieheksi 1896 ja Köyliön nimismieheksi 1905, minkä lisäksi hän työskenteli useassa piirissä v.t. nimismiehenä. Paitsi varsinaisia virkatehtäviään hoiti Ahlqvist useita luottamustoimia niissä pitäjissä, joissa hän asui. Köyliössä hän oli esimerkiksi Säästöpankin kamreerina. Luonteeltaan Ahlqvist oli "sävyisä ja ystävällinen vanhan ajan virkamies, joka ymmärsi kansaa ja käsitti sen tarpeet. Myöskin seurapiireissä oli hän varsinkin nuorempana mielellään nähty vieras."
 

Lähteet: 
Suomen valtiokalenteri 1923–1927 
Veikko Paasio, Uudenkaupungin historia. Viides osa, 1918–1966 
Suomen poliisilehti 10/1921 
Uudenkaupungin sanomat 24.5.1921
Uudenkaupungin sanomat 29.7.1926 
Uudenkaupungin sanomat 30.5.1935 
Uusi Aura 8.8.1926 
Uusi Suomi 4.9.1926