Kuka keksi rakkauden?

Rakkautta tunteena tuskin on kukaan varsinaisesti keksinyt, mutta sitä on kyllä yritetty selittää monin eri tavoin. Esimerkiksi filosofi Platon (427 - 347 eaa.) esittää teoksessaan Pidot myytin, jonka mukaan ihmiset olivat alun perin pallomaisia, kahdeksanraajaisia olioita, kaksoisihmisiä. Myöhemmin jumalat halkaisivat nämä kaksoisihmiset kahtia, mutta ihmiset tuntevat edelleen vetoa entistä vastinpariaan kohtaan. Tämä molemminpuolinen kaipaus on rakkautta. Platon ei itsekään ottanut tätä myyttiä kovin vakavasti, mutta ajatus kohtalon toisilleen määräämistä rakastavaisista elää edelleen meidänkin kulttuurissamme.

Rakkautta on myyttien lisäksi pyritty selittämään myös luonnontieteiden ja kulttuurihistorian avulla. Luonnontieteelliset selitykset painottavat usein rakkauden merkitystä lisääntymisessä, eli niiden mukaan rakkaus on vain ihmisen keksimä selitys sukupuolivietin toteuttamiselle.

Kulttuurihistorioitsijat ovat havainneet, että meidän aikanamme länsimaissa tunnettu romanttisen rakkauden käsite on kehittynyt ja yleistynyt suunnilleen 1700- ja 1800-lukujen taitteessa säätyläisten keskuudessa, kun nuoret naiset alkoivat arvostaa järkiavioliiton sijasta rakkausavioliittoa. Rakkauden voikin todeta tarkoittavan monia eri asioita, joten sillä on myös monia eri "keksijöitä".

Lisätietoja rakkauden kulttuurihistoriasta ja evoluutiosta:

Bjurman, Eva Lis: Catrines intressanta blekhet : unga kvinnors möten med de nya kärlekskraven 1750 - 1830 (1998)
Hämeen-Anttila, Virpi: Rakkauden atlas (2005)
Tammisalo, Osmo: Rakkauden evoluutio : ihmisen parinvalinnan biologiaa (2005)

Lisää kirjallisuutta rakkauden historiasta voi etsiä esimerkiksi Turun kaupunginkirjaston Vaski-tietokannasta https://vaski.finna.fi/ hakusanayhdistelmillä rakkaus ja historia sekä rakkaus ja evoluutio.