Kuinka teollinen pellava valkaistiin esim. Tampellassa?

Ennen kloorin ja kloorikalkin käyttöönottoa kankaat valkaistiin keittämällä niitä tuhkalipeässä ja sen jälkeen levittämällä ne auringonvaloon hangelle tai niitylle. Tätä toistettiin niin kauan, että saatiin haluttu tulos. Tällä tavalla valkaisu vei useita kuukausia kevättalven ja kesän aikana.

1800-luvulla keksittiin kloorin ja kloorikalkin käyttö valkaisussa. Tämä lyhensi siihen tarvittavaa aikaa huomattavasti ja teki sen riippumattomaksi vuodenajoista. Ketovalkaisua kuitenkin jatkettiin yhdessä kloorivalkaisun kanssa pitkään.

Runsaan vuosisadan ajan kloorikalkin käyttöön ottamisen jälkeen kankaita valkaistiin seuraavasti: 1) kalkkikeitto 5 tuntia, 2) pesu ja hapotus, 3) sooda–lipeäkeitto 5 tuntia, 4) levitys kedolle 5–7 päiväksi, 5) soodakeitto 5 tuntia, 6) levitys kedolle 5–7 päiväksi, 7) soodakeitto 5 tuntia, 8) levitys kedolle 4–5 päiväksi, 9) soodakeitto 5 tuntia, 10) levitys kedolle 3–4 päiväksi, 11) ensimmäinen kloorivalkaisu, 12) hapotus ja huuhtelu, 13) soodakeitto 3 tuntia, 14) levitys kedolle 1 päiväksi, 15) toinen kloorivalkaisu, 16) hapotus, huuhtelu, 17) sooda tai saippuapesu.

Tampellassa työskennellyt Emma Nevanen kertoi pellavalankojen ketovalkaisusta: "Tavallisesti lankoja pidettiin viikko telineillä. Kun ne tuotiin maanantaina, tapahtui kääntäminen keskiviikkona ja viikon lopulla korjattiin pois. Talvisin työ oli raskaampaa koska langat jäätyivät vartaisiin kiinni ja syvässä lumessa usein jouduttiin kahlaamaan. Noin vuonna 1918 lankojen ulkovalkaisu lopetettiin."

1920- ja 30-luvulla käytössä ollutta valkaisumenetelmää kuvaili Pellavatehtaan valkaisija Siinto Vainionpää näin: "Ennen näitä nykyajan kemikaaleja pellavalankavyyhdet ensin keitettiin soodaliuoksessa. Tämä vaihe kesti kolme tuntia. Sitten lankoja pidettiin puolitoista tai kaksi tuntia 70–80-asteisessa klooriliuoksessa. Kolmannessa vaiheessa langat olivat tunnin verran pesussa, sen jälkeen puoli tuntia suolahappoliuoksessa ja sitten taas tunnin pesussa. Seuraavana olivat vuorossa soodakeitto eli välikeitto ja tunnin pesu. Sitten langat pidettiin 3–3,5 tuntia 30–35-asteisessa klooriliuoksessa, pestiin ja lopulta käsiteltiin vielä suolahapolla ja pestiin."

Vuonna 1948 Tampellassa käytössä ollut valkaisumenetelmä oli seuraavanlainen: 1) keitto kalkissa 3 tuntia, 2) pesu ja hapotus, 3) keitto soodassa 2 tuntia, 4) kloorivalkaisu, 5) vetysuperoksidivalkaisu.

Täysvalkaistavat kankaat kudottiin ensin puolivalkaistuista langoista ja jatkettiin valkaisua täyteen sävyyn kutomisen jälkeen.

Lähteet: 
Päivi Fernström & Irja Satri, Pellavaliina : Tampellan damasti 1859–1977 
Lauri Kiviranta, Sananen pellavan valkaisusta. – Tampella tänään 10–11/1948, s. 14–15 
Raimo Seppälä, Pellavan tarina