Kuinka tarkasti ihminen yleensä muistaa vuoden vanhoja asioita?

Seuraava ei ole neurologin tai muun asiantuntijan vaan julkisia tiedonlähteitä käyttäneen kirjastonhoitajan yritys vastata vaikeaan kysymykseen.

Ihmisen muisti ei ole yksi ominaisuus tai kyky vaan monta erilaista asiaa. Osa tiedoista pysyy muistissa vain muutamia sekunteja (sensorinen muisti), työmuisti puolestaan on joustava tarpeen mukaan ja kestomuisti enemmän tai vähemmän pysyvä. Vuoden vanhan asian muistaminen edellyttää käytännössä, että kyseessä on kestomuistiin liittyvä muistijälki. Muistijälki syntyy, kun samat impulssit toistuvat riittävän monta kertaa. Nykyisen käsityksen mukaan tässä prosessissa on keskeinen rooli sekä nukkumisella että hippokampus-nimisellä aivojen osan toiminnalla.

Jos rajoitutaan yksittäisen "asian" muistamisen kestoon, vaikuttaa asian olemus voimakkaasti siihen, kuinka helppo tai vaikea sen on siirtyä pitkäaikaismuistiin ja pysyä siellä. Monet hajut esimerkiksi jäävät voimakkaasti ihmisen mieleen ilman tietoista muistiinpainamisen tekniikkaakin, mutta erityisesti kielen avulla ilmaistut asiat edellyttävät toistamista ja aivojen vakuuttamista siitä, että asia on niin tärkeä, että se todella täytyy muistaa.

Muistaminen on hyvin yksilöllinen asia ja yksittäisten asioiden muistamiselle ei voida määritellä mitään yleispäteviä rajoja. Tärkeä numerosarja, esimerkiksi puhelinnumero, voi pysyä muistissa vuosikymmeniä, vaikka kyseistä muistettavaa merkkijonoa ei olisi tarvittu. On kuitenkin yksilöitä, joiden aivoille pitkäaikainen muistaminen on selvästi vaikeampaa kuin joillekuille muille. Muisti ei siis ole absoluuttinen, mitattavissa oleva ominaisuus, vaan enemmän monimutkainen ominaisuuksien yhdistelmä. Ikääntyminen ja jotkin sairaudet vaikuttavat dramaattisesti muistiin, mutta eivät välttämättä täysin ennustettavissa olevalla tavalla. Pahasti dementoitunut ihminen voi kyetä laulamaan vanhan laulun virheettömästi tai puhumaan vieraalla kielellä asioita, joita ei omalla äidinkielellään pysty ilmaisemaan.

On siis mahdotonta sanoa, miten hyvin asioita muistetaan "yleensä" vuoden kuluttua, se riippuu niin tavattoman monesta muuttujasta. Mutta se on ilmeistä, että ihmisaivot pystyvät muistamaan joitakin asioita vaivatta vuoden ja paljon pidemmänkin ajanjakson, vaikka samaan aikaan jotkut toiset asiat eivät pysy muistissa (siis siten, että yksilö voi muiston halutessaan poimia esiin) kuin kiitävän hetken. Yleisesti ottaen muisti on aivoille tarkoituksenmukaisuuskysymys: paremmin muistetaan asiat, jotka ovat ihmiselle jatkuvasti tärkeitä elämässä selviämisessä, mutta huonommin ne, joiden vaikutus elämäämme on vähäinen tai merkityksetön. Aistien aivoille välittämän informaation määrä on niin suuri, että valikointia on pakko tehdä. Vuosi ei aivojen näkökulmasta ole merkityksellinen ajanjakso, ellei jokin ihmiselle tärkeä asia ole sen mittainen.

Jos vielä kiinnittää huomiota kysymyksessä olevaan sanaan "tarkasti", joudutaan aivan uusien haasteiden eteen. Pitäisi määritellä, mitä "tarkasti" tarkoittaa eli miten asiaa mitataan. Nykyinen aivotutkimus lienee kuitenkin laajasti yhtä mieltä siitä, että muistin tarkkuus on hyvin suhteellinen asia, koska aivot kykenevät salamannopeasti rakentamaan muistoja, jotka tuntuvat tarkemmilta kuin miksi ne osoittautuvat, jos niiden tarkkuutta voidaan arvioida. Yleensä muiston tarkkuuden arviointi on hankalaa, ellei kyseessä ole hyvin triviaali informaationsiru kuten vaikka urheilutapahtuman lopputuloksen toistaminen. Mitä laajemmasta ja monimutkaisemmasta kokonaisuudesta on kyse, sitä epätodennäköisempää lienee, että ihmisen pitkäaikaismuisti toimisi hyvin tarkasti. Ainakaan evoluution näkökulmasta tietokilpailutyyppinen muistaminen ei ole ollut kovinkaan pitkään ihmiselle hyödyllistä, joten kilpailuissa pärjäävät muistajat ovat yleensä harvinaisia poikkeuksia.

Heikki Poroila