Kuinka paljon sota-aikoina rintamalinjojen tuntumassa on kasvatettu juureksia joukkojen muonitus tarpeisiin?

Sota-ajan muonituskysymyksiä käsittelee Anneli Pranttila väitöskirjassaan vuodelta 2006.

Puolustuslaitos harjoitti rintaman läheisyydessä asemasodan vuosina laajamittaista viljelytoimintaa sellaisilla alueilla, joille siirtoväen ei sallittu vielä palata. Esimerkiksi III armeijakunnan sadoksi vuonna 1943 Pranttila mainitsee 50 kiloa kurpitsaa, 320 kiloa purjoa ja 100 kiloa retiisiä ja monia muita tuotteita. Sato luovutettiin kenttävarastoon ja elintarvikevarikoille, joista se luovutettiin määräysten mukaisesti joukoille.

Asemasodan aikana harjoitettiin myös epävirallisempaa omatoimista palstaviljelyä:

"Asemasodan aikana paikallaan pysyneillä joukoilla oli mahdollista laajentaa omatoimisuutta kasvinviljelyllä. Puolustusvoimien hallinnassa olleiden viljelysten ohella rintamajoukoilla oli ns. palstaviljelmiä mm. vuonna 1943 yli 100 ha. Niille hankittiin siemenet viihdytysvaroilla. Joukot viljelivät lähinnä perunaa ja juurikasveja. Tuottamansa sadon he käyttivät vapaasti muonan lisäksi."

Viljelypalstojen lisäksi kalastus, metsästys ja marjojen poiminta olivat yleisiä konsteja hankkia lisäystä valtion muoniin. Yritettiinpä paikallisesti omatoimista porsaankasvatustakin. Omatoimisen elintarvihankinnan määriä tai merkitystä on vaikea arvioida, sillä siitä ei kukaan pitänyt kirjaa. 

Lähde: Pranttila, A. (2006). Rintamamiesten muonitus Suomessa sotavuosina 1939-1945. Väitöskirja: Helsingin yliopisto.