Miksi Yhdysvallat valitsi aikoinaan sähköjärjestelmäkseen 100-120 Volttia/60 Hz?

Ensimmäinen sähkön jakelujärjestelmä toteutettiin New Yorkissa vuonna 1882. Edisonin kaksijohtiminen 110 voltin tasavirtaverkko ulottui Pearl Streetin sähköasemalta noin 400 metrin läpimittaiselle alueelle. 4.9.1882 kello kolme iltapäivällä Edison väänsi kytkintä, ja generaattorit alkoivat syöttää 700 kW teholla virtaa 400 hehkulamppuun, joiden määrä kasvoi pian kymmeneen tuhanteen. Edison oli useista syistä  – mm. turvallisuuteen liittyvistä näkökohdista –  suunnitellut hehkulamppunsa toimimaan 110 voltin käyttöjännitteellä, ja hänen tähän perustuva valintansa toteuttaa Edison Electric Light Companyn sähkönjakeluverkot sen mukaisina loi perustan amerikkalaiselle standardille, varsinkin kun myös Edisonin kanssa kilpailemaan ryhtynyt George Westinghousen vaihtovirtajärjestelmä otti 110 voltin jännitteen käyttöön.

Alkuaikoina sähkön jakeluverkon taajuudet vaihtelivat suuresti. Yhdysvalloissa oli käytössä kymmenkunta erilaisa verkkotaajuutta 16 1/3 ja 133 1/3 Hz:n välillä. Vaihtovirtajärjestelmän kehittymiseen suuresti vaikuttaneen Nikolai Teslan sitä varten suunnittelema induktiomoottori ei toiminut suurimmilla taajuuksilla, joten hän esitti, että kaikkialla ryhdyttäisiin käyttämään samaa taajuutta. Sille hän valitsi arvon 60 Hz sopivana kompromissina välkkymättömän valaistuksen ja moottorikäytön välille. Teslan ehdottama 60 Hz:n verkko alkoi pikku hiljaa syntyä, ja amerikkalaiseksi standardiksi 60 Hz hyväksyttiin vuonna 1894.

Lähteet ja kirjallisuutta:
Ismo Lindell, Sähkön pitkä historia
Beyond engineering : how society shapes technology
Mike Winchell, The electric war : Edison, Tesla, Westinghouse, and the race to light the world