Kirsi Vainio-Korhosen kirjassa 'Sophie Creutzin aika' (SKS, Helsinki 2008) mainitaan "taattirauta". Mitä se on? Hakukone tai Kotus eivät osaa vastata.

Taati ja taatti pohjautuvat ruotsinkielisen ilmauksen föra stat (’elellä komeasti’) kautta latinan sanaan ”status” ja sillä on sellaisia merkityksiä kuin ’komeus; juhla- (esim. taativieras, taattivaatteet); muoti, tapa, arvo, kunnia’. Mennä taatia on ’hienostella, kävellä arvokkaasti’, seistä taatina on ’seistä suorana’, taatillinen, taatikas, taateva merkitsevät ’arvokkaan näköistä, varmakäytöksistä; kopeaa, komeaa, juhlallista; muodikasta, hienostelevaa, täsmällistä’. Samaa taustaa ovat myös sellaiset sanat kuin taatimies (’muonapalkalla oleva renki, muonamies’) ja taatipiika (’palvelija, joka ei ole talon ruoassa vaan saa luonnontuotteina osan palkastaan'). 'Kirkkorekeä' merkitsevä taattireki taas perustuu ruotsinkieliseen sanaan ståtsläde.

Raudan valmistuksen ja ruukkien historiaa käsittelevissä teoksissa esiintyy kyllä käsite takkirauta (uunista täysin sulana juokseva raakarauta), mutta taattirautaa en onnistunut tutkimastani kirjallisuudesta löytämään. Yhdyssanan alkuosan perusteella voisi kuitenkin otaksua, että kyseessä on jollakin tavalla tavallista hienompi tai arvokkaampi rauta. Tällaista normaalia erikoisempaa rautaa olivat esimerkiksi hienorauta (rauta, jonka paksuus oli 1/2 tuumaa tai vähemmän) ja ainerauta, jota käytettiin manufaktuurituotteiden takomiseen.

Lähteet:
Suomen kielen etymologinen sanakirja. 4
Pekka Kautovaara, Ruukin töissä
Eevert Laine, Suomen vuoritoimi 1809-1884
Toivo Vuorela, Kansanperinteen sanakirja