Kirjoittaako Suomessa kukaan enää mitallisia runoja? Erityisesti mietin, löytyykö mistään suomenkielisiä villanelleja tai sonetteja (italialaisia tai englantilaisia) kaikkine loppusointuineen ja muine kommervenkkeineen? Ymmärrän, että suomi on vaikea kieli noille muodoille, joten oikeastaan myös vanhemmat teokset kävisivät (ei siis suomennokset, vaan alkukieleltään suomenkieliset). Kirjoittaako kukaan kalevalamitassa?
Vastaus
Uudempia kotimaisia sonetteja löytyy ainakin Leevi Lehdon kokoelmasta Ääninen eli sonetteja (Like 1997). Vanhempia esimerkkejä ovat mm. V. A. Koskenniemen Sonetti suomenkielestä (esim. kokoelmassa Tämän runon haluaisin kuulla 2, Tammi 1987), Einari Vuorelan Sonetin tämän äsken kirjoitin (esim. kokoelmassa Runot : valikoima yhdeksästätoista kokoelmasta, WSOY 1979) sekä Kaarlo Sarkian monet runot (esim. kokoelma Runot, 12. painos WSOY 1991). Villanellesta en onnistunut löytämään kotimaisia esimerkkejä (mikä ei toki tarkoita, etteikö niitä olisi olemassa), mutta ottave rime -muotoa ovat käyttäneet esim. Eino Leino (Juhana herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja, 6. painos Otava 2001), Otto Manninen ja Kaarlo Sarkia.
Kalevalamittaista uudempaa runoutta löytyy esim. seuraavista kokoelmista.
Murto, Aulis: Siitä syntyi Suomen laulu : runokokoelma Kalevalan runokielellä (Books on Demans, 2008)
Pennanen, Oiva: Lähdettihin laulamahan : runoseikkailuja ajassa (Books on Demand, 2006)
Rossi, Matti: Laulu tummana tulevi (Tammi, 1976)
Runoräppänä : suusta suuhun tarttuvia lauluja emolevyiltä : 186 suomalaisen runomitan helmeä (Vienan Karjalan ystävät, 2004)
Suomen kansan uusi runorumpu : uusia kalevalaisia runoja 1900-luvun lopulta (Vienan Karjalan ystävät, 1999)
Tuohesmaa, Seija: Nyky-kalevatar (Seija Tuohesmaa, 2006)
Vaara, Elina: Suru (WSOY, 1980)
Virolainen, Hannu: Sekunda jo syntyessään : runoromaani (Ilias, 2009)
Muista nykyrunoilijoista kannattaa muistaa haiku- ja tanka-mittaisia runoja usean kokoelman verran julkaissut Arto Lappi.
Kommentoi vastausta