Kirjassa Pusu, purkka & puucee kerrotaan, että aikoinaan uskottiin kiroilun lisäävän onnettomuusvaaraa ja kun onnettomuus oli tapahtunut, epäiltiin, että joku oli kiroillut. Kirja on alun perin ruotsalainen. Esiintyikö sellaista ajattelua myös Suomessa?
Vastaus
Kirjassa Pusu, purkka & puucee viitataan enemmän kiroamiseen kuin kiroiluun. Kiroilua on aina pidetty huonona, negatiivisena tapana ja siksi siihen suhtaudutaan tuomitsevasti. Suomessa kiroilun ei ole, yleisellä tasolla, ajateltu aiheuttavan onnettomuuksia, ellei oteta huomioon saunassa kiroilua. Saunassa meluisa ja häiritsevä käytös oli sopimatonta ja epäkunnioittavaa, ja etenkin kiroilu oli kiellettyä, sillä kirosanojen uskottiin suututtuvan saunatontun, ja siitähän saattoi seurata jotakin ikävää, onnettomuuksia, esimerkiksi saunan palaminen.
Kiroilu on eri asia kuin varsinainen kiroaminen, joka on magian harjoittamista. Magian harjoittamisessa on monesti päämääränä juurikin onnettomuuden tuottaminen kirotulle. Kirouksen "vastakohta" on siunaus, jolla on päinvastainen vaikutus.
Kommentoi vastausta