Kirjailija Kalle Päätalon isoveli Toivo Johanneksen mahdolliseksi kuolinsyyksi on kirjassa Huonemiehen poika mainittu se, että hänet olisi pesty niin kuumalla vedellä, että vauvan iho paloi. Tämä ihmetyttää minua. Onkohan tuo ollut mahdollista ilman, että pesun suorittanut aikuinen ei olisi huomannut veden olleen liian kuumaa ja että vauva olisi den jälkeen elänyt kolmisen kuukautta minkä Toivo eli?
Entä mistä mahtaa johtua, että vauvan haudalle ei laitettu mitään ristiä tai muuta muistomerkkiä? Oliko vauva niin vähäpätöinen vainaja, että sitä ei aikuisten mielestä tarvittu? Kyseessä oli kuitenkin esikoinen joka oli syntynyt muutamqn vuoden lapsettomuuden jälkeen. Riitu ja Herkko kun eivät ensin meinanneet ruveta saamaan lapsia. Olisiko Riitulla kuukautiset alkaneet poikkeavan myöhään, hän kun oli vasta 17 kun he menivät naimisiin? Oliko tuo yleinen käytäntö tuolloin ja mitä laki sanoi silloin tai sanoo nykyään haudan merkitsemättä jättämisestä?
Vastaus
Ritva Ylösen kirjassa Kalle Päätalo: kirjailijan elämä (2017) kerrotaan, että Päätalon vanhemmat elivät ensimmäiset avioliittovuotensa enimmäkseen omilla tahoillaan töitä tehden (s. 22).
Kirjailijan veljen kuolemasta kirjassa kerrotaan vain, että veli kuoli vajaan kolmen kuukauden ikäisenä, ja että lapsikuolleisuus oli tuolloin syrjäseudulla tavallista. Kirjassa kerrotaan myös, että Kallelle jäi hämärän peittoon tämän hautapaikka, vaikka äiti olikin sen merkinnyt männyn kaarnaan tuikatulla hakaneulalla (s. 22).
Nykyisen Hautaustoimilain mukaan hautausmaan ylläpitäjän on pidettävä hautarekisteriä, josta ilmenee mm. vainajan haudan sijainti. Hautaoikeuden haltija voi päättää haudalle sijoitettavista hautakivistä ja muista muistomerkeistä:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030457
Emme löytäneet tietoa, jonka mukaan haudan merkitseminen olisi pakollista.
Kommentoi vastausta