Kiitos, olen saanut nopeasti vastauksen kysymykseen mistä saisi tietoa väestön rekisterikäytännöistä. Vastaus kuitenkin avaa väestönlaskentaa, ei niinkään väestön kirjaamista, johon kysymykseni kohdistuu.
Väestötilastoinnin historiasta löytyy luokittelu joka viittaa siihen, miten ihmisiä kirjattiin asuinpaikan mukaan. Luokat 1) Läsnäolevat 2) poissaolevat 3) ei tietoa.
Etsin perusteita mistä syystä ihminen kirjattiin luokkkaan poissaolevat ? Ts. milloin muutto kirjattiin ja milloin henkilö pidettiin kotipaikkakunnan rekisterissä, vaikka hän olisi siirtynyt asumaan ja työskentelemään muualla ? Mistähän näistä voisi saada tietoa?
Käytännöt ovat vaihdelleet tässäkin asiassa. Esim kun itse aloitin opiskelun 1968, opiskelijan kirjat pidettiin kotipaikkakunnalla. Vasta sitten kun valmistui ja meni työhön, kirjat sai siirtää asuuin- ja työpaikkakunnalle.
Aiemmin antamassani esimerkissä Relander asui ja teki töitä Helsingin pitäjässä, mutta hänen kotipaikakseen oli silti merkitty Kurkijoki. Vastaavasti jopa lapsen, joka oikeasti syntyi ja kastettiin Helsingessä, hänenkin kotipaikaksi merkittiin Kurkijoki.
Käytännöt ovat voineet myös olla erilaiset maaseudulla, jossa ihmiset merkittiin tilojen mukaan. Miten kaupungeissa, minkä mukaan ihmiset kirjattiin, kaupunginosan, korttelin, talon mukaan vai miten?
Selvittelyni kohteet ovat 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella. Millaiset säännöt noihin aikoihin olivat ihmisten syntymä-, asuin-, kotipaikkamerkinnöille? Tästä kaipaisin lisätietoa.
Vastaus
Jo aiemmassa vastauksessa linkatusta Tilastokeskuksen julkaisusta (https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/98780/xksk_vrm_1749-1999_1999_dig.pdf?sequence=1) löytyy pelkän väestönlaskennan lisäksi paljon muutakin tietoa väestön rekisteröimisestä.
Julkaisun sivulla 25 kerrotaan läsnäolevan ja poissaolevan väestön jaottelusta: ”Läsnäoleva väestö sisälsi kunnan alueella vakinaisesti asuvan väestön. Poissaoleva väestö jaettiin kolmeen osaan siten että erotettiin (1] ulkomailla olevat, (2) muualla Suomessa olevat, jotka eivät olleet kirjoissa muussa seurakunnassa ja (3) ne henkilöt, joiden olinpaikasta ei ollut tietoa.”
Kuten julkaisusta käy ilmi, muuttojen rekisteröimiseen liittyi paljon epätarkkuutta. Julkaisussa kerrotaan: ”Henkikirjoituksen ja kirkonkirjojen tietojen eroavuus tuli kuitenkin ongelmaksi siirtolaisuuden lisääntyessä 1800-luvun lopulla. Samaan aikaan myös maassamuutto alkoi voimistua ja tämä osaltaan vaikeutti riittävän tarkkojen luettelojen pitämistä seurakuntalaisista. Koska kirkonkirjat olivat luetteloita seurakuntalaisista, ei niistä kovin helposti poistettu varsinkaan ulkomaille muuttavia henkilöitä. Usein papit eivät edes saaneet tietoja tällaisista muutoista ja ne setvisivät vasta myöhemmin vertailtaessa tietoja henkikirjoitukseen. Lisäksi kirkonkirjoihin saattoi sisältyä kuolleita tai muun seurakunnan alueella asuvia henkilöitä.”
Tilastokeskuksella on Tilastokirjasto ja tietopalvelu, josta voi tiedustella aineistoa. https://www.stat.fi/tup/tilastokirjasto/index.html
Kommentoi vastausta