Keskiaika ja sen aikaiset piirrokset ja maalaukset.
Tiedän, että keskiaika on melko pitkä ajanjakso, mutta nyt yritän kuvailla
ajanjaksoa, jolle kuvataiteessa on tyypillistä
kömpelöt perspektiivikuvat, ihmisten ilmeettömyys, eräänlainen naiivius.
Uskonnollisista kuvista olen antanut itselleni ymmärtää, että uskonnolliset kuvat piti kerta kaikkiaan maalata tietyllä tavalla.
Mutta miksi arkielämää kuvaavat maalaukset ja piirrokset piti tehdä samalla tavalla? Perspektiivistä ei tietoakaan, sama ilmeettömyys ihmisissä. Kömpelösti turatut arkiesineet ja ihmishahmot.
Eihän nyt hitossa KAIKKI maalauspensselin, liidun näppiinsä saaneet voineet olla noin köpelöitä kuvan tekijöitä.
Entäpä jos jollakulla olisi ollut pala hiiltä ja vaikka kappale koivuntuohta, eikö hän olisi voinut piirtää arkeensa liittyviä kuvia, täsmälleen niin kuin ne ovat meidän kaikkien silmissä, todellisuudessa?
Vastaus
Hei,
perspektiivillä tarkoitetaan maalaustaiteessa kolmiulotteista näkövaikutelmaa esineiden sijainnista ja etäisyydestä. Kuvassa on itsessään kaksi ulottuvuutta, korkeus ja leveys ja kolmas ulottuvuus on syvyysvaikutelma, eli illuusio.
Perspektiivikuvauksella tarkoitetaan taas kolmiulotteisen tilan tai kappaleen kuvaamista kaksiulotteisessa kuvaustasossa. Jo antiikin aikana esiintyi pyrkimyksiä perspektiivikuvaukseen, mutta ongelmana oli se, että kuvattavat kohteet oli usein esitetty eri suunnista. Tämän takia yhdenmukaista tilailluusiota ei päässyt syntymään.
Renessanssin aikana Firenzessä matemaatikot, optiikantutkijat ja taiteilijat aloittivat järjestelmällisen perspektiivin tutkimuksen. Jo 1200–1300-luvut Italiassa voidaan nähdä varhaisrenessanssin vuosisatoina; 1400–1500-luvut puolestaan täys- ja myöhäisrenessanssina aikana. Renessanssilla tarkoitetaan kuitenkin yleisemmin juuri 1400-1500-lukuja, johon ajoittuvat uskopuhdistus ja löytöretket. Joka tapauksessa matemaattinen tai tieteellinen perspektiivi syntyi renessanssiajan Italiassa.
Tuolloin lähtökohta oli se, että keskeisperspektiivin illuusio syntyi ikään kuin yhdestä aukosta ja yhdellä silmällä katsoen. Siten vakiintui länsimaiselle maalaustaiteelle tyypillinen tapa nähdä maalaus laatikkona, josta on poistettu yksi seinä. Katsoja pääsee kurkistamaan sisään enemmän tai vähemmän todentuntuiseen, kolmiulotteiseen maailmaan. Tavalliselle aikalaiselle tämä oli sensaatiomaista ja perspektiivi rinnastettiin jopa noituuteen. Perspektiivin ansiosta kyettiin kuvaamaan erittäin todenmukaisia tilavaikutelmia kuvapinnassa.
Perspektiivin keksiminen muokkasi taidetta suuresti. Tämän vuoksi ennen renessanssia tehdyt maalaukset saattavat nykykatsojan silmiin olla hieman hassuja, kömpelöitä tai karkeita.
Lähteet:
Teatterikorkeakoulu: Keskeisperspektiivi
6.3 Keskeisperspektiivi – Esityspaikka (teak.fi)
Taetterikorkeakoulu: Mitä renessanssi tarkoittaa ja miten se ilmeni
3.1 Mitä renessanssi tarkoittaa ja miten se ilmeni – Eurooppalaisen teatterin historiaa (teak.fi)
Kommentoi vastausta