Keräsimme tammilehdosta runsaasti samettitatteja jotka osoitautuiva olevan valeruututatteja tai osa ruututatteja. Metsässä maistettaessa maistuivat miedon mellyttäviltä, samoin panulla kypsennettäessä ilman mausteita.
Kysymys: Ovatko omassa liemessään kypsennetyt valeruututatit ja ruututatit syötäviä vai laitammeko bioroskiin?
Vastaus
Selasimme kirjastosta löytyviä sienikirjoja. Niiden mukaan ruututatti on syötävä (lähteet esim. WSOY:n Suuri sienikirja (1992), s. 202 ja Valittujen Palojen Sienestäjän tietokirja (1984), s. 63), mutta valeruututatista emme valitettavasti löytäneet mainintaa. Kannattaa kaiken varalta varmistaa asia vielä joko Sieniseurasta tai Martoilta.
Kommentoi vastausta