Kenen runossa on jae: tuli syksy, satoi lumen, lehmät vietiin navettaan. Sontiainen mielipuoli nauroi hurjaa nauruaan.

Kysymyksen runosäe näyttää jonkinlaiselta muunnelmalta sittemmin Pallena tunnetuksi tulleen nuoren Reino Hirvisepän koulunsa lehteen 20-luvulla kirjoittamasta "lyyrisnaturalistisesta tieteisrunoelmasta" Sonetti sontiaiselle, "ajatellut ja runoluomukseksi sommitellut Hieroglyphus Petterquist, hyönteisrunoilija":

Suruissansa sontiainen / lehmää laihaa katseli. / - Vieläköhän elonkorjuu / tästä koskaan joutuvi!

Kului kesä, syksy saapui, / sontiainen vanheni. / Mutta lehmän uumenissa / vitkaan vilja mämmehti.

Tuli talvi tuiskupäinen, / veivät raavaan navettaan. / Sontiainen - mielipuoli - / nauroi hurjaa nauruaan.

(Lähde: Reino Hirviseppä, Kuin vierivä virta. WSOY, 1975, s. 218)

Viisikymmentä vuotta myöhemmin Hirviseppä muistelmissaan vähättelee tieteisrunoelmaansa "pueriilina runopilailuna", mutta aikanaan hän lienee ollut aikaansaannokseensa tyytyväinen, sillä hän tarjosi sitä myös pilalehti Tuulispäähän, jossa se julkaistiinkin vuonna 1925. Kirjoittajaksi mainittiin jälleen Hieroglyphus Petterquist. Tällä kerralla runon nimenä on Elegia, ja säkeitäkin on hieman sorvailtu uuteen uskoon:

Suruissansa sontiainen / Lehmää laihaa katseli. / - Vieläköhän elonkorjuu / Tästä koskaan joutuvi!

Kului kesä, syksy saapui, / Sontiainen vanheni. / Mutta lehmän uumenissa / Vitkaan vilja kypseni.

Tuli talvi tuiskupäinen / Veivät lehmän navettaan; / Sontiainen mielipuoli / Nauroi hurjaa nauruaan.

(Lähde: Tuulispää n:ot 17-19, 1925, s. 5
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1006086?page=5)