Kenen on tai mistä on lähtöisin tämä runo:
Vanha kummitäti
Mun kummitädillä
on tosihieno käsilaukku
siellä sillä on
pieni musta kirja
jossa on viivoja ja numeroita
siitä kirjasta se katsoo
minne sen pitää mennä
melkein aina sillä on kiire
ja siitä kirjasta se tietää
minne sillä on kiire
joskus se sanoo meillä
otetaanpas allakka esiin
ja sitten se kirjoittaa
mun nimen siihen allakkakirjaan
se tarkottaa
että kun tulee sen sivun vuoro
jossa mun nimi on
mä pääsen sen luo
se laittaa kangasliinan pöydälle
sytyttää kynttilän
vaik ei olis mikään joulu
se sanoo
että kynttilä palaa meidän tapaamisen kunniaks
(voit sä kuvitella, mun kunniaks!)
me syödään makaroonia
ja paljon ketsuppia
sitten mä saan etsiä
uuden kirjan
kerran mä en millään meinannu löytää sitä
kun se oli piilottanu sen uuniin
mun kummitäti on tosikiva
vaik se on kauheen vanha
ainakin kolkytviis
Vastaus
Kyseessä taitaa olla Irja Askolan runo, joka löytyy hänen teoksestaan Lasinen lapsuus.
Kommentoi vastausta