Kenen idea oli tuoda nokkahuilu koululaisten ensimmäiseksi soittimeksi?

Nokkahuilu on satoja vuosia vanha soitin, jonka suosio alkoi kuitenkin hiipua 1700-luvun lopulla, kun poikkihuilu syrjäytti sen. 1900-luvun alussa vanhasta musiikista ja vanhoista soittimista kiinnostuttiin uudelleen. Myös Arnold Dolmetsch kiinnostui vanhoista soittimista ja rakensi vuonna 1919 ensimmäisen kopion vanhasta nokkahuilusta.

Saksassa vaikutti 1920-1930-luvuilla nuorisoliike, joka pyrki edistämään musiikin harrastamista kodeissa ja kouluissa. Säveltäjä ja musiikkipedagogi Carl Orff (1895-1982) kehitti koulusoittimiston, jota käytetään suomalaisissakin kouluissa. Hän otti nokkahuilun soittimistoonsa ystävänsä Curt Sachsin suosituksesta.

Suomeen nokkahuiluinnostus tuli Saksan ja Ruotsin kautta. Suomessa nokkahuilua on käytetty ensimmäisen kerran koulun musiikinopetuksessa todennäköisesti 1930-luvulla Töölössä. Tuolloin Otto Ehrströmin johtamassa koulun orkesterissa sai soittaa myös nokkahuilua. Varsinaisesti nokkahuilun puolesta teki työtä suomenruotsalainen musiikkipedagogi Egil Cederlöf (1917-1984), joka 1950-luvulla etsi soittimia musiikin oppitunneille laulamisen rinnalle. Idean nokkahuilunsoittoon hän sai Ruotsista. Hän oli yksi Suomen musiikinopettajakoulutuksen johtohahmoista ja kirjoitti mm. nokkahuilunsoiton oppaita.

Lähteitä:

Pirhonen, Eerika: Nokkahuilu – hoveista muskareihin : ideoita varhaisiän musiikinopettajille (opinnäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 2017, Theseus-tietokannassa:

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/127851/Oppari_Eerika_Pirhonen_theseus.pdf?sequence=1&isAllowed=y)

Ruokonen, Inkeri: Esi- ja alkuopetuksen musiikin didaktiikka (Finn Lectura, 2016, s. 99-102)

Saunamäki, Anna: Tietoa nokkahuilusta (Suomen nokkahuiluseura ry, 2009,

http://nokkahuilu.fi/tietoa-nokkahuilusta)

Vahervuo, Sini & Lampela, Titta: Pieni nokkahuilukirja : nokkisalkeet kaikenikäisille (Aviador, [2018], s. 150-151, 154)