Hei, katselin nuoruudessani kotimaista Katariina Sourin (silloin Kärkkäinen) kirjoittamaa sarjaa Tähtilampun alla. Siinä muistaakseni joku mieshenkilö (radioamatööri ?) luki ääneen kirjaa Antartiksesta. Kirja oli todella iso ja se kertoi matkasta sinne tai siellä, en enää muista tarkemmin. Muistelen, että jopa löysin tuon kirjan jostain silloisen asuinpaikkani kirjastosta.
Olen miettinyt usein tuota kirjaa ja haluaisin kovasti lukea sitä. Olen asiaa tutkinut ja epäilen olisiko kyseessä kirja "Norjalais-brittiläis-ruotsalaisen tieteellisen Antarktisretkikunnan vaiheet". En muista kirjan kantta ollenkaan. Kirjan sivujen määrä kuitenkin olisi sopiva. Paikallisesta kirjastosta sitä ei löydy. Nettikaupoissa tuota on montakin, mutta haluaisin varmuuden onko tuo kyseessä sama kirja. Saisitteko varmuudella selville mikä kirja oli kyseessä?
Vastaus
Tähtilampun alla -sarjan toisessa jaksossa (kohdassa 37:37–38:25) Kalle Heller (Esa-Matti Pölhö, nykyisin Long) lukee Barry Lopezin kirjaa Arktisia unelmia (W+G, 1987). Kuultava katkelma on koostettu luvun 'Vaellus' tekstistä sivuilta 220–221.
"Aika arktiksella yhdistyy hiljaisuuteen ja sitten haihtuu. Valon lailla aika on kuin ohi kulkeva eläin. Aika liitää tundran yllä piekanan tavoin tai sortuu täysin kuin sydänkohtauksen satuttama lintu jättäen jälkeensä hiljaisuuden, jota me sanomme kuolemaksi."
"Arktis on pitkä, katkeamaton ajan kaari. Hämärä viipyy. Jäälautat, karibut, myskihärät, kaikki ajautuvat jonnekin. Kun makaa selällään huikaisevan valoisalla tundralla, tuntee, että jääkausi olisi voinut päättyä vain hetki sitten."
Kirjassa vastaava jakso kuuluu seuraavasti:
"Aika yhdistyy täällä hiljaisuuteen ja sitten haihtuu. -- Valon lailla aika on täällä kuin ohi kulkeva eläin. Aika liitää tundran yllä piekanan tavoin tai sortuu täysin kuin sydänkohtauksen satuttama lintu jättäen jälkeensä hiljaisuuden, jota me sanomme kuolemaksi." (s. 220)
"Arktis on pitkä, katkeamaton ajan kaari. Hämärä viipyy. Kesäisiä ukonilmoja salamaniskuineen ei ole. Jäälautat, karibut, myskihärät, kaikki ajautuvat jonnekin. Kun makaa selällään jossakin Ellesmerensaaren laakson huikaisevan valoisalla tundralla, tuntee, että jääkausi olisi voinut päättyä vain muutamia päiviä sitten." (s. 221) [suomentanut Maija Sarvala]
Kommentoi vastausta