Kalle Päätalon Iijoki-sarjan alkupuolella isä-Herkko tuo joskus puodista kotiin näkkileipää, "ritu-ratu-leipää", jota Kallioniemen penskat pitävät erityisen …

Vanikasta löytyy useampia artikkeleita ja kuviakin. Maatalousmuseo Sarka on julkaissut kuvan vanikkakaulimesta ja sen ohessa kerrotaan myös, millaista leipä oli. Vanikka oli armeijan näkkileipää ja siksi sen piti kestää sekä kuljetusta että kovia oloja. Se oli siis kovaa ja sillä tavalla erilaista kuin nykyinen helposti purtava näkkileipä. Vanikka oli perinteiseen juureen leivottua, kuivattua ruisleipää, kevyttä kantaa ja oikein säilytettynä hyvin säilyvää. Kuljetuksen sujumiseksi leivällä oli määrätty muoto, se tehtiin pellistä valmistetulla neliön muotoisella muotilla. Pinnan kuvio syntyi kaulimella, jonka pintaan oli veistetty nystyjä, josta tuo kuvakin on. Kaulin teki taikinaan reikiä, jotka estivät sitä kohoamasta liikaa ja tekivät kovasta leivästä ohutta, helpommin taitettavaa ja syötävää.

Vahvikkeen sivulta löytyy kuva vanikasta https://vahvike.fi/kuvapankki/vanikkaa-sota-ajan-nakkileipaa/.

Kuva vanikkamuotista löytyy Kysy museolta -sivulta, jossa on myös tietoa muotista.

Näkkileivän historiasta kertovat Nostalgiset naiset.

Väitöskirjatutkimuksessa Pranttila, Anneli: Rintamamiesten muonitus Suomessa sotavuosina 1939-1945 on tietoa sotaväen muonituksesta.

Vanikasta on tietoa myös blogitekstissä, jossa kerrotaan, että näkkileipää valmistavat vieläkin Kuopion Lottaperinneyhdistys yhdessä Pielavedellä toimivan Leipomo Puustellin. Valitettavasti tekstiä ei ole päivätty eikä leipomon sivuilla enää löydy näkkileipää tuotteiden joukossa, joten on mahdollista, että tuo valmistus on liittynyt Suomen satavuotisjuhlaan vuonna 2017.