Kaipaan joskus nuoruudessani lukemaani runoa, joka muistaakseni päättyy sanoihin ”tuska oli tullen mennen”. Runossa istutaan rautatieasemalla - sekin muistaakseni... Sen muistan hyvin, että runo säväytti ja on suomalaisen kirjailijan kirjoittama.
Vastaus
Eräs lomalta palannut kirjastolainen tämän tunnisti. Runo on Matti Rossin Sade luo kuultavan hämärän kokoelmasta Laulu tummana tulevi (Tammi, 1976). Tuska tullen mennen on jo ensimmäisen säkeistön lopussa:
Sade luo kuultavan hämärän,
istun varjot kasvoillani.
Taas uneksin, taas odotan,
kuulen aseman kaiut,
tunnen kipeät lähdöt,
tuska oli tullen, mennen,
ahdistus ajan väleissä.
Kommentoi vastausta