Jos pyydetään hakemaan jotakin kirjastohaussa tietyillä asiasanoilla - sitten sanotaan, että anna hakusi perusteella löytynyt yksi hyvä VIITE, niin mitä sillä…

Olet aivan oikeassa. Kielitoimiston sanakirja määrittelee sanan 'viite' seuraavasti:

viite48*C

1. viittausmerkintä kirjeen alussa, kirjoituksen sisässä t. alareunassa. Alaviite. Kirjallisuus-, lähdeviite. Kirjeen viitteessä mainittu puhelinkeskustelu. Numeroidut ja petiitillä painetut viitteet.

2. vihje. Taudin aiheuttajasta on saatu viitteitä.

Kuvailemassasi tilanteessa siis tulee kyseeseen ykköskohdassa selitetty merkitys ja siitä varsinkin kohta "kirjallisuus-, lähdeviite". Kirjastojen tietokannat ovat yleensä ns. viitetietokantoja eli niistä löytyvät viitteet aineistoon, mutta itse varsinainen aineisto löytyy kirjaston hyllystä. Viite siis kertoo, mikä tiedon lähde on. Kun et mainitse, missä yhteydessä (esim. minkä tasoisiin opintoihin liittyen) sinun täytyy ilmoittaa viitteet, on hankala sanoa, missä muodossa ja kuinka tarkasti lähteen tiedot on syytä ilmoittaa. Se sinun kannattaa varmistaa omasta oppilaitoksestasi, mutta viitteeseen sisältyy yleensä tekijän ja teoksen nimen lisäksi ainakin julkaisuvuosi.

Jos tahdot tutustua tarkemmin lähdeviitteiden käyttöön esim. tutkielmissa, kirjastoista löytyy runsaasti erilaisia tieteellisen kirjoittamisen oppaita, esimerkiksi seuraavat (nämä alla olevatkin siis ovat viitteitä!):

Tutki ja kirjoita / Sirkka Hirsjärvi, Pirkko Remes, Paula Sajavaara ; [piirrokset: Eila Sinivuori]. Helsinki : Tammi, 2009

Tee gradu! : verkkoajan tutkielmantekijän opas / Kai Ekholm, Rami Heinisuo. Helsinki : BTJ Kirjastopalvelu, 2001

Teksti- ja kirjallisuusviitteiden laatiminen / Matti Mälkiä. Tampere : Tampereen yliopisto, 1994

Uusi graduopas : melkein maisterin entistä ehompi niksikirja / Juha T. Hakala. Helsinki : Gaudeamus Helsinki University Press, 2008 (Yliopistopaino)