Hei. Jalastani katkesi sääriluu kolme viikkoa sitten, niinpä joudun kulkemaan kainalosauvoilla vielä parin kuukauden ajan. Kipsin päällä käytän pelkästään isoa villasukkaa. Tällä viikolla olin pääkaupunkiseudulla kauppakeskuksessa kipseineni ja sauvoineni.
Laitoin merkille, että pienet lapset ovat häpeämättömän kiinnostuneita tilanteestani. Kuulin useampaan kertaan lapsen suusta lausahduksen: "Katso äiti - tytöllä jalka pipi", josta äidit pääsääntöisesti vaivaantuivat. Kysynkin nyt, mikä lapsia tilanteessa oikein kiinnostaa. Ajattelevatko he asiaa tavallaan itsensä kautta, että heillekin voi käydä samoin vai on kiinnostus villasukka jalassaan kulkevaa kummastusta kohtaan vain jotenkin yleisellä tasolla? T. Tiina
Vastaus
Kyse on luultavasti uteliaisuudesta. Lapset eivät ole vielä oppineet tukahduttamaan uteliaisuuttansa niin kuin aikuiset. Tiedonhalu on ihmisellä sisäsyntyistä, mutta osa aikuisista häpeää sitä. Aikuisten vaivaantuneisuus tuossa tilanteessa, jossa lapset osoittavat kiinnostusta sinua kohtaan, kertoo ehkä juuri siitä, että me aikuiset torjumme uteliaisuutta ja pideämme sitä jotenkin nolona ominaisuutena.
Lainaan tähän Helsingin Sanomien artikkelia 11.5.2013
"Mutta ihmisten kohdalla uteliaisuus on joka tapauksessa tärkein ominaisuus maailman hahmottamisessa. Kapaloista kuoriuduttuaan ihmistaimet mönkivät pitkin lattioita, työntävät jännittävät objektit suuhunsa ja samalla sormensa pistorasiaan.
Haltioitunut ilme kasvoillaan lapsi ottaa maailmaa haltuun ja tyydyttää uteliaisuuttaan. Kun avuksi tulevat sanat, alkaa loputon tenttaaminen. Miksi, miten, kuka, kuinka paljon, mitä siitä seuraa. Isi, mihin avaruus loppuu. Ei se lopu, tai siis odota vähän, isi tarkistaa Wikipediasta.
Pohjimmiltaan uteliaisuuden ja tietämisen halun takana on Rantasen mukaan kontrollin tarve. Vielä syvempänä sen takana on turvallisuuden tarve. Uteliaisuus auttaa meitä sietämään pelkoa, riskejä ja epävarmuutta."
Kommentoi vastausta