J. H. Erkon Hämäläisten laulun (alkujaan Hämäläisen laulu) 7. säkeistöstä näkee kahta versiota: yhdessä lauletaan "kun miestä missä tarvitaan" ja "kun toimeen tartutaan"; toisessa puolestaan "jos miestä missä tarvitaan" ja "jos toimeen tartutaan". Lisäksi on versioita, joissa ensimmäinen sana on "jos" ja toinen "kun" tai toisinpäin. Hämäläinen kansanviisaus kertoo, että jossittelu on tehty pilkkatarkoituksessa stereotyyppisen hämäläisen hitauden kustannuksella, mutta tämä ei vaikuta kovin uskottavalta selitykseltä sille, miksi näin monta eri versiota on päätynyt painoon.
Nykyaikaisissa lähteissä yleisin versio näyttäisi olevan se, jossa molemmat sanat ovat "jos". Vanhin löytämäni versio on Erkon Valikoimassa runoelmia vuodelta 1881, jossa molemmat sanat ovat "kun", mutta muistan nähneeni aiemmin jossakin suurin piirtein samanikäisessä teoksessa version, jossa ainakin jälkimmäinen sana oli "jos". Mikähän siis mahtaa todella olla alkuperäinen versio?
Vastaus
J. H. Erkko kirjoitti ”Hämäläisen laulun” toukokuussa 1869, ja runo sisältyy hänen esikoiskokoelmaansa ”Runoelmia" [1] (1870). Siinä 7. säkeistössä kumpikin säe alkaa sanalla ”jos”:
”Jos miestä missä tarvitaan,
Maan eestä vaikka kaatumaan,
Niin uljaita on uroita,
On järkeä, on kuntoa,
Jos toimeen tartutaan.”
Reijo Pajamo kirjoittaa (s. 29): ”Erkon käyttämä ehdollinen, tulevaisuuteen viittaava jos-muoto on sittemmin saanut kansan suussa reaalisemman ilmaisun ’kun toimeen tartutaan’.”
Lähteet:
Erkko, J. H.: Runoelmia [1]:
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/100871/Runoelmia-1.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Pajamo, Reijo: Maakuntalaulumme (WSOY, 1987)
Kommentoi vastausta