Ivar Lo-Johansson kertoo v.1978 suomennetussa teoksessaan Pubertet, suomennetun laitoksen nimi on Veräjä, pienen pojan lapsuudesta ja kasvamisesta, kirja on ruotsalaista maaseudun köyhää väkeä kuvaava teos. Suomennetun kirjan, ilm. 1978, sivulla 251 toisessa kappaleessa sanotaan: " kun lunta oli riittävästi, hän tuli aina pienellä reellä, jossa oli hunsvotti takana ...jne." Toivo Vuorelan Kansanperinteen sanakirja toinen painos v:lta 1979 sanoo sanasta hunsvotti sen minkä kaikki tietävät: lurjus, heittiö jne. Sanalle on mainittu pari muutakin merkitystä, nimittäin tietynmallinen piipunrassi ja kynttiläpihti. Mikä siinä reessä oli takana? Tekstistä päätellen se ei ollut kukaan henkilö, eikä varmaankaan piipunrassi eikä kynttiläpihtikään. Asia jäi askarruttamaan kovasti.
Vastaus
Suomen murteiden sanakirja (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1994) antaa sanalle hunsvotti myös seuraavan merkityksen: reen tai kärryjen istuinlauta (Hattulan ja Porvoon murrealueilla).
Sanan hunsvotti eri merkitykset murresanakirjan mukaan:
1. kelvoton henkilö tai esine
2. piipunpesän puhdistuspuikko
3. erilaisia telineitä ja pidikkeitä (mm. tuo reen istuinlauta)
4. pikkusormi
Kommentoi vastausta