Italiassa presidentti Mattarella kieltäytyi juuri hyväksymästä pääministeri Draghin eropyyntöä. Voisiko Suomen presidentti toimia vastaavalla tavalla ja…

Hei,

kiitokset mielenkiintoisesta kysymyksestä.

Suomen poliittisessa historiassa on tosiaan esimerkkejä tapauksista, että presidentti ei ole hyväksynyt pääministerin esittämää eronpyyntöä. Mielenkiintoinen on esimerkiksi niin sanotun ”hätätilahallituksen” kohtalo. Marraskuussa 1975 nimitettiin Martti Miettusen II hallitus, jonka presidentti Kekkonen kuuluisalla tavalla ”runnasi” kokoon. Jo toukokuussa 1976 pääministeri esitti eronpyynnön, mutta presidentti ei sitä hyväksynyt. Lopulta hallitus kaatui syyskuussa 1976.

Kekkonen pystyi kieltäytymään eronpyynnöstä, koska silloisessa valtiosäännössä ei ollut nimenomaista säännöstä, miten ero myönnetään valtioneuvostolle tai sen jäsenelle. Asiassa toimittiin vakiintuneen käytännön mukaisesti, mikä antoi presidentille mahdollisuuden kieltäytyä eronpyynnöstä. Käytännössä tämä tarkoitti mahdollisuutta vain hidastaa eron toteutumista. Lopulta ero kuitenkin toteutui, jos hallitus tai ministeri menetti eduskunnan luottamuksen.

Vuonna 1988 hallitus teki esityksen (232/1988) tasavallan presidentin vaalitavan muuttamisesta ja eräiden valtaoikeuksien tarkistamisesta. Esityksen 36 c pykälän mukaan presidentin päätös eron myöntämisestä valtioneuvostolle tai sen yksittäiselle jäsenelle on tehtävä pääministerin esittelystä.

Tämä hallituksen esitys hyväksyttiin vuonna 1991. Sen myötä presidentti ei enää pystynyt estämään ministerin eroa, jos se oli vastoin pääministerin tahtoa. Esityksen taustalla oli tahto vahvistaa parlamentarismia ja sitä, että hallitus ja yksittäinen ministeri ovat toiminnastaan vastuussa eduskunnalle, eivät presidentille.

Erityisesti Kekkosen aikana monet ministerit olivat olleet presidentin luottomiehiä, mutta tämän muutoksen ja erityisesti perustuslain uudistamisen myötä alettiin korostaa hallituksen ja ministereiden vastuunalaisuutta eduskunnalle.

Nykyisin presidentti ei voi kieltäytyä hyväksymästä yksittäisen ministerin eronpyyntöä, kun pääministeri sitä esittää.  Vuonna 2008 Ilkka Kanerva ilmoitti, että hän ei aio erota ulkoministerin tehtävästä niin sanotun tekstiviestikohun tähden. Puolueen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen kuitenkin ilmoitti, että ero on välttämätön, koska eduskuntaryhmän ja puoluehallituksen luottamus oli mennyt. Kanerva olisi voinut vedota presidenttiin, mutta tällä ei olisi ollut mitään merkitystä, koska ryhmän ja puolueen tuki oli mennyt.

Toki nämä yllä olevat tapaukset ovat sellaisia, joissa puhutaan valtiosääntöoikeudesta ja juridiikasta. Kokonaan toinen asia sitten ovat erilaiset epäviralliset keskustelut, jossa hyvin voi käydä niin, että presidentti tai pääministeri tai puoluejohtaja esittää ministerille vetoomuksen, että älä eroa. Jari Lindström on esimerkiksi kertonut keskusteluistaan niin puheenjohtaja Soinin kuin pääministeri Sipilänkin kanssa, kun oli joutunut pohtimaan eroa työ- ja oikeusministerin tehtävistä.