Inka-nimi. Mitä tarkoittaa ja Tatu-nimi myös! Sanotaan että nimellä jotakin merkitystä lapsen kohtaloon? Liekö näin!

Inka on lyhentymä Inkeristä, joka puolestaan on suomalainen muoto Ingridistä ja sen rinnakkaismuodosta Ingeristä. Ingrid on muinaisskandinaavista alkuperää oleva nimi, joka on muodostunut Ing-jumalan nimestä ja sanasta frid (rauha, kauneus). Inka-nimen kantamuotona voidaan pitää myös Ingaa, mutta sekin on peräisin Ing-jumalasta.

Tatu on lyhentymä Tanelista, joka on Daniel-nimen suomalainen muoto, ja Taavista, joka on David-nimen kotimainen versio. Daniel ja David ovat hepreaa. Daniel merkitsee "Jumala on tuomarini" ja David "suuresti rakastettu". Molemmat ovat Raamatun keskeisiä nimiä.

(Lähde: Pentti Lempiäinen, Suuri etunimikirja, WSOY 2001)

Vanhan sananlaskun mukaan "nomen est omen" eli "nimi on enne". Eri aikoina ja eri kulttuureissa nimiin on liitetty erilaisia uskomuksia. Asioiden nimeämiseen on ylipäätään liittynyt maagisia piirteitä. Esimerkiksi karhuun, pelättyyn ja kunnioitettuun eläimeen, on voitu mieluummin viitata sellaisilla kiertoilmauksilla kuin mesikämmen, otso ja kontio.

Nimen on voitu ajatella suojelevan lasta tai se on voinut ilmentää toivomusta hänen tulevasta onnestaan tai pitkästä iästään. Eeva Riihonen kertoo kirjassa Mikä lapselle nimeksi? (Tammi 1992), että perinteiset kirgiisinimet olivat imperatiivimuodossa (esim. Olkoon hän onnellinen, Tulkoon vauraus), kun taas mordvalaiset tyttövauvat saivat nimensä sen mukaan, mitä äiti teki juuri ennen synnytystä tai näki ensimmäiseksi sen jälkeen. Joillakin Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoilla nimi vaihtui lapsen kasvaessa: syntymän jälkeen annettu nimi korvatiin murrosiässä uudella, johonkin tekoon tai tapahtumaan liittyvällä nimellä. Näin lapsena saatu nimi ei niinkään muokannut kohtaloa, vaan kohtalo muovasi ihmisen nimeä.