Hautakivessä luki seuraava muistolause. Nec quisquam in barathrum. Nec tartara deditur atra. Mitä lause tarkoittaa?

Kyseinen lause on poimittu merkittävän roomalaisen runoilijan Lucretiuksen (n. 99–55 eKr.) teoksesta Maailmankaikkeudesta (lat. De rerum natura). Teoksen tarkoituksena oli selittää epikurolaisen filosofian ydin roomalaiselle yleisölle. 

Maailmankaikkeudesta koostuu kuudesta kirjasta. Kysymyksesi sitaatti on teoksen kolmannesta kirjasta (III, 966-967), joka käsittelee muun muassa kuolemanpelkoa ja siitä vapautumista. Epikurolaisuuden mukaan kuolemanpelko on järjetöntä, sillä ei ole olemassa kuoleman jälkeistä elämää. Ihminen, kuten kaikki maailmassa olevat oliot, koostuvat atomeista. Kun ihminen kuolee, tämä atomikimppu hajoaa lopullisesti. 

Tähän teemaan liittyy myös kysymyksesi sitaatti. Paavo Numminen on kääntänyt (Maailmankaikkeudesta, WSOY 1965) sen seuraavalla tavalla: "Synkkään ei ketäkään alas syöstä Tartaron kuiluun". Nummisen käännöksen "synkkä" kääntää alkutekstin barathrum-sanan, joka viittaa manalan alimpiin tasoihin. "Tartara" taas on yleisnimi manalalle.