Haluaisin tietää sellaisen asian, että miksi Kalle Päätalo kirjoitti kirjansa nimellä Kalle Päätalo ja miksi kaikki kutsuivat häntä Kalleksi, vaikka hänen nimensä oli Kaarlo Alvar Päätalo? Ainakin kirkonkirjoihin hänen nimekseen oli ilmeisesti merkkitty Kaarlo Alvar. Muutenkin hänen kirjoissaan, ainakin niissä jossa hän kertoo lapsuudestaan, käy ilmi, että melko monia ihmisiä hänen kotiseudullaan kutsuttiin muulla nimellä kuin mitä kirkonkirjoissa oli. Esimerkiksi Kallen isän nimi oli kirkonkirjoissa Lauri Herman ja äidin nimi Priitta-Stiina, mutta heitä kutsuttiin Hermanniksi ja Riituksi. Myös Kallen veljeä kutsuttiin Manneksi, vaikka kirkonkirjoissa hänen nimensä oli Herman. Miksi näin toimittiin? Ilmeisesti osassa tapauksia kyseessä oli jonkinlainen lempinimi, mutta miksi antaa lapselle nimeksi vaikka Herman, jos häntä kutsutaan Manneksi? Miksi hänen nimekseen ei kasteessa annettu Manne-nimeä?
Vastaus
Suomessa, kuten varmasti monissa muissakin maissa, on ollut kautta aikain käytössä erilaisia lempi- ja puhuttelunimiä, jotka poikkeavat henkilön virallisesta nimestä. Usein ne ovat erilaisia lyhentymiä tai arkipäiväistettyjä muotoja virallisesta nimestä.
Syitä kutsumanimien käyttöön voi olla monia. Puhuttelunimi voi olla helpompi (esim. kansanomainen muunnos vierasperäisestä nimestä) ja sen käyttö voi viestittää puhujan ja puhuteltavan välistä epämuodollista tai läheistä suhdetta. Nimet voivat olla yksityisiä tai julkisia: niitä voidaan käyttää joko vain perhepiirissä tai myös esim. koulussa tai työelämässä. Oma lukunsa ovat taiteilijanimet, joita vaikkapa kirjailijat tai muusikot käyttävät teostensa julkaisussa.
Monilla nimillä on vakiintuneita kutsumanimimuotoja, kuten kysymyksessä mainittu Kaarlon puhutteleminen Kalleksi. Samaan tapaan monet Einot tunnetaan Eikkoina, Tapiot ja Tapanit Tapsoina tai Elinat Elluina. Herman-nimen kohdalla kyse lienee vierasperäisen nimen muuntumisesta paremmin suomen kieleen sopivaksi. Lasten kutsumanimet muotoutuvat usein ajan myötä, joten lasta kastettaessa ei välttämättä vielä tiedetä, miten häntä ryhdytään perhepiirissä kutsumaan. Yksittäisen henkilön tai perheen kutsumanimikäytännöstä voivat tietysti varmaa tietoa antaa vain asianosaiset.
Lähde: Ainiala, Terhi: Nimistötutkimuksen perusteet (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2008)
Kommentit
Niinkin saattoi entisinä aikoina käydä, että vanhemmat kertoivat lapselle valitsemansa nimen kastepapille, mutta pappi merkitsi sen kuitenkin kirkonkirjoihin "hienommassa" muodossa. (Esim. isän äidin isäni vanhemmat ilmoittivat lapsensa nimeksi Aatto, mutta kirkonkirjoihin merkittiin Adolf. Hänen veljensä Vilppu ja sisarensa Silja olivat virallisesti Filip ja Cecilia, vaikkei heitä kukaan koskaan noilla nimillä kutsunut.)
Kummisetäni ja -tätini olivat aktiivisia monella alalla, nimet olivat usein esillä, ja heitä sanottiin sekä puheessa että paperilla Fiinaksi (joskus Fiinu) ja Eetuksi. Vasta kuolinilmoituksista opin viralliset nimet: Niilo Edvard ja Greta Josefina. Heidät oli otettu seurakunnan jäseniksi parikymmentä vuotta aikaisemmin kuin Kaarlo Alvar Päätalo. Nimikysymyksen herätessä kukaan ei ollut kertomassa, millaisia nimiä kummassakin perheessä vanhemmat olivat kertoneet kastepapille, joka siellä päin oli melko varmasti suomenkielinen ja suomenkieliset koulut käynyt.
Kommentoi vastausta