Haluaisin tietää mikä on sanan IHME etymologia, mitä merkityksiä sanalla on ja miten se selitetään.
Vastaus
Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan sanan ihme vastineita lähisukukielissä ovat karjalan imeh, vatjan ja viron ime sekä liivin i’m. Pohjoissaamessa ihme sanan vastine on amas ’outo, vieras, hassu, kummallinen, omituinen’. Sukukielten vastineiden perusteella sana on alun perin ollut *imeš ja siitä edelleen syntynyt imeh. Sanavartalo on esibalttilainen laina. Suomen kirjakielessä sana ihme on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Kielitoimiston sanakirja antaa sanalle ihme seuraavat merkitykset: Substantiivina yliluonnollinen, selittämätön asia tai tapahtuma, jumalallinen tunnusteko tai ihmetystä herättävä, hämmästyttävä esine tai asia. Myös hämmästys, kummastus tai pula, kiipeli, ahdinko. Adjektiivina ihmeellinen, kummallinen, merkillinen, ihmeteltävä.
Lähteet:
Häkkinen, Kaisa, Nykysuomen etymologinen sanakirja, WSOY 2004.
Kielitoimiston sanakirja 1. osa, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2006.
Kielitoimiston sähköinen sanakirja on käytettävissä kaikissa Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteissä asiakastietokoneilla.
Kommentoi vastausta