Mihin se perustuu, ettei kaksi miestä saisi tanssia keskenään esim. valssia, wanhojen tansseissa tai sitten Amerikassa tanssiaisissa?

Paritanssin historia on länsimaissa pitkä ja monimuotoinen. Nykyisen paritanssietiketin sukupuolivaatimuksia pidetään usein itsestään selvinä, vaikka ne muotoutuivat kunnolla vasta 1900-luvun vaihteessa. Sokeudesta seksismille käy esimerkiksi Suomen kilpatanssin grand old manin Veikko N. Niemelän sangen kiusallinen toteamus vuodelta 1998: Maailman seura- ja paritanssiraadin toimintaohjelmassa ”ei ole mitään rodullisia, uskonnollisia ja poliittisiakaan vivahteita: valssi on kaikkialla samanlaista, se tanssitaan kaksistaan, mies ja nainen kasvokkain.”

Paritanssin historian aikana siihen liittyvät käytännöt ovat vaihdelleet huomattavasti muun muassa alueesta, yhteiskuntaluokasta ja uskonnosta riippuen. Kulloinkin vallitsevan kulttuurin ja erityisesti kristinuskon vaikutuksesta paritanssiin on kuitenkin aina kohdistunut erilaisia siveyteen liittyviä moraalisia vaatimuksia: esimerkiksi liian pitkään liian lähekkäin oleminen, tietynlaiset tanssiliikkeet tai jopa tanssiminen ylipäänsä on saatettu kieltää. Paritanssia on pidetty seksuaalisesti jännitteisenä tilanteena, jossa vähintäänkin ilmaistaan joko tarkoituksella tai tahtomatta eroottista kiinnostusta tanssikumppania kohtaa. Koska homoseksuaalisuus oli pitkään yhteiskunnallisesti tabu ja usein laitonta, miesparien ei ollut mahdollista tanssia yhdessä.

Länsimaissa on silti aina ollut monia tanssimuotoja, joissa miehet tanssivat pareittain. Eritoten kansantanssissa tämä on edelleen yleistä. Joissain kulttuureissa paritanssi on itse asiassa suotavaa vain kahdelle miehelle, sillä seksuaalinen jännite eri sukupuolten välillä olisi sopimatonta. Toisaalta kun yökerhossa yhdessä tanssivien naisten saatetaan ajatella flirttailevan miehille, esimerkiksi kreikkalaisessa kulttuurissa miesten keskinäisen tanssin on ollut tarkoitus tehdä samanlainen vaikutus naisiin.

1900-luvun lopulta alkaen feminismi on tuonut keskustelun sukupuolten tasa-arvosta myös paritanssin maailmaan. Vähitellen on alettu ajatella, että paritanssissa viejän maskuliininen rooli ja seuraajan feminiininen rooli eivät ole yhteydessä tanssijoiden sukupuoleen. Kuka tahansa voi mainiosti niin viedä kuin seurata, eikä tällä ole myöskään mitään tekemistä tanssijoiden seksuaalisen suuntautumisen kanssa. Asenteet ja rakenteet muuttuvat kuitenkin hitaasti, joten mies- ja naisparit eivät esimerkiksi saa vieläkään osallistua samoihin tanssikilpailuihin kuin heteronormin mukaiset parit.

Lähteet:

Hanna, Judith Lynne 2005: Dance: Dance And Religion. Verkkotietosanakirja Encyclopedia.com.

Jaffé, Nigel Allenby 1990: Fold Dance of Europe. Folk Dance Enterprises.

Karppila, Saara 2017: Sukupuolten välisen tasa-arvon toteutuminen tanssikilpailussa. Tarkastelussa osallistumisoikeus. Verkossa julkaistu opinnäytetyö, OAMK.

Niemelä, Veikko V. 1998: Paritanssin pyörteitä. Vuodesta 1650 vuoteen 1995. Otava.