Haluaisin löytää alkuperäisen suomalaisen ja saksalaisen julkaisun, jossa on virsi "Mä koiran raaato raihnainen". Nimi on myös julkaistu muodossa "Mä korpin raato raihnainen". Löytyy myös kirjoitusasuissa, joissa on käytetty yhdyssanaa. Saksaksi se löytyy nimellä "Ich bin ein altes Raben-Aas". Löytyykö tähän sävelmää joko suomalaisista tai saksalaisista julkaisuista?
Vastaus
Täsmällistä tietoa ei tähän valitettavasti löytynyt eikä nuottikuvaa, mutta kuitenkin suuntaa antavia viitteitä. Tarkempien tietojen saamiseksi kannattaisi varmaan kääntyä esimerkiksi Hymnologian ja liturgiikan seuran puoleen. Yhteystiedot.
Reijo Pajamon toimittamassa seuran vuoden 2009 vuosikirjassa on Tauno Väinölän artikkeli Kuka suomensi "korpin raato" -säkeistön. Siinä selvitetään laulun saksan- ja suomenkielisen säkeistön alkuperää. Lähdeviite.
Muista lähteistä selviää, että virttä veisataan mm. Thomas Mannin Buddenbrook-romaanissa (1901). "Ich bin ein rechtes Rabenaas, Ein wahrer Sündenkrüppel, Der seine Sünden in sich fraß, Als wie der Rost den Zwippel. Ach Herr, so nimm mich Hund beim Ohr, Wirf mir den Gnadenknochen vor Und nimm mich Sündenlümmel In deinen Gnadenhimmel!"
Nettikeskustelussa virsitekstin lähteenä esitetään pietistisen teologi ja virsirunoilija Johann Porstin toimittamaa Porst'sche Gesangbuch -virsikirjaa, jonka varhaisin painos on vuodelta 1708. Laajemmin tunnetuksi virsi kuitenkin olisi tullut vasta 1800-luvun puolivälissä vahvistuvan työväenliikkeen piirissä.
Buddenbrookin vuoden 1925 suomennoksessa tämä "harrassävelmäinen ja lujauskoinen" virsiteksti alkaa "On raato ruumihini mun ja hajota mä uhkaan..." (suomennos Siiri Siegberg). Vanhempi ja tutumpi teksti on julkaistu ainakin 1921 Viljo Kajavan romaanissa Suruttomain seurakunta. Siinä veisataan "vanhan brandenburgilaisen virsikirjan" mukaan Mä korpin raato raihnainen ja paha synnin pahka... Suomennos on kuitenkin näitä julkaisuja vanhempi; nettikeskusteluissa arvellaan sen levinneen Suomessa aikoinaan arkkivirtenä ja körttiläisten parissa.
Kommentoi vastausta