Etsinnässä kirja mikä kirjoitettu ehkä 10-15 vuotta sitten.. tai voi olla kauemminkin. Sijoittui mun mielestä tulevaisuuteen, osa ihmisistä työskentelivät…

Etsitty kirja saattaisi olla José Carlos Somozan Clara ja varjot (Like, 2004). Siinä ihmisiä muokataan esiintymään taideteoksina. Kirjassa on viittauksia myös "artesaniaan", koristeina, liikkuvina tarvekaluina tai käyttöesineinä työskenteleviin ihmisiin. Ihmisesineet on tekstissä kirjoitettu isoin alkukirjaimin.

Pari esimerkkiä artesaniasta kirjan sivuilta:

"Kevyttä koputusta ovella ja viipyilevä parfyyminleyhähdys. Koriste ei ollut Pöytä eikä mikään muu Huonekalu vaan Nurkkakoriste, kurja esine joka työskenteli maanantaisin (Museumsquartierin taideteosten vapaapäivänä), niitä ornamentteja joita sisustusosasto keksi tyhjien huoneiden somistukseksi, minkä huomasi etenkin kahvin kokemattomasta tarjoilemisesta. Boschilla kesti tovi tajuta, että kyseessä oli nuori mies, luultavasti kahdeksan- tai yhdeksäntoistavuotias poika." (s. 153)

"Kokousaamiainen tuotiin yhdellätoista Tarjottimella: -- . Lopuksi oli lajitelma kuivattuja hedelmiä erään Pöydän pitelemällä vadilla (niitä oli tultava itse hakemaan, sillä kokonaan fuksianpunainen Pöytä ei liikkunut - poika oli selällään lattialla ja hänen jalkapohjillaan tasapainotteli tyttö) ja kulho erivärisiä makeisia erään punaiseksi maalatun, siltaan taipuneen Marooder-tarjottimen rintojen välissä, jonka hennot, hohtavat, kuparinruskeat hiukset hipoivat mattoa." (s. 247)

"Stein piti tauon ja otti mukavan asennon tuolillaan. Asentoa vaihtaessaan hän huomasi, että selkä hänen painonsa alla antoi hiukan periksi. Se ei ollut suunnitteluvirhe - koriste vain asettui miellyttävämpään muotoon. Mordajeffin Nojatuolin kaksi urheilijavartaloa olivat solakoita, mutta hänen painolleen aivan riittävän lihaksikkaita. Toisinaan nuoren takapuolen kevyttäkin kevyemmät värähdykset keinuttivat hänen omaa takamustaan, mutta hyvin napakasti, hillitysti ja hienovaraisesti. Mordajeff valmisti hyviä huonekaluja. Mordajeffin ihmistuoleilla istuessaan saattoi kirjoittaa kaunista käsialaa tai kuvittaa miniatyyrikirjaa niin ettei käsi tärissyt. Parasta kaikessa oli, että liikeasioista puhuessa niitä oli miellyttävä kosketella." (s. 527-528)