Etsin satua tai kuvakirjaa, jonka juonesta muistan seuraavaa: Kirjan päähenkilö on matkalla linnaan, ja hänellä on tunne, että polun varrella ollut kivi haluaa tulla mukaan. Hän poimii kiven taskuunsa. Linnassa asuva henkilö kauhistuu tätä, ja käskee heittämään kiven heti pois. Nimittäin kivet ovat alkaneet piirittää linnaa ja joka yö nummen lohkareet siirtyvät lähemmäs linnaa ja tunnelma on vihamielinen. Lopulta hyvin iso kivenlohkare vyöryy linnaan sisään ja saliin, jonka lattiaan on upotettu iso punainen kivi. Kun "hyökkääjäkivi" tulee lattiassa olevan kiven luo, lattiaan upotettu kivi nousee ylös, ja kivien ympärillä alkaa sädehtiä kaunis valo. Selviää, että kivet olivat tulleet vapauttamaan lattiaan vangittua kiviruhtinatartaan. Uhkaava tunnelma hälvenee.
Vastaus
Kyseessä on Marjatta Kurenniemen satu Karolus ja kivet kirjasta Seitsemän meren tuolla puolen (WSOY, 1980).
Kommentoi vastausta