Etsin runoa, jossa ihminen menee puiden luo: siellä ne seisovat ja pitävät toisiaan oksista kiinni, humisevat yhdessä ilman ristiriitoja tms. Isot puut piirissä, pienet niiden ympärillä.
Runoilija on ranskalainen nainen, kokoelman nimi jotain "Historie natur" suuntaista.
Vastaus
Vaikka kyseessä on naisen sijaan ranskalainen mies, arvelen etsimäsi runon olevan Jules Renardin "Une famille d’arbres" hänen runoteoksestaan "Histoires Naturelles" (1894). Teoksesta on ilmestynyt Jorma Kaparin suomennos "Kuvien metsästäjä" (1973), joka sisältää myös runon "Une famille d’arbres" suomennoksen "Puiden perhe".
Kommentit
Jules (ei Junes) Renardin teos Histoires naturelles on kyllä suomennettu, jo yli 50 vuotta sitten. Jorma Kaparin suomennos Kuvien metsästäjä (Otava 1973) sisältää myös runon "Une famille d’arbres", suomeksi otsikolla "Puiden perhe".
Kiitos kommentistasi! Korjasin alkuperäisen vastauksen kirjoitusvirheen ja lisäsin tiedon suomennoksesta.
Suurenmoista palvelua, kiitos.
Tässähän vahvistuu usko Suomeen sivistysmaana.
Menen tapaamaan puuystäviäni ja kerron terveiset Kirjastonhoitajalta.
Kiitos!
Uskomaton tiedonkaivaja on kirjastonhoitaja, joka olemattomian, hatarien ja virheellistenkin vihjeiden avulla ratkaisee ongelman kuin ongelman.
Kuulin tämän runon Lotta Kuusiston ja Iiro Rantalan Rakastan! -konsertin ylimääräisenä numerona Nummisen pianofestivaaleilla kesäkuussa 2024.
Runo on yksi hienoimpia tulkintoja ihmisen ja puiden, miksei koko muun luonnonkin välisestä suhteesta.
Tätä runoa kannattaa lukea ja jakaa Runon ja suven päivänä ja muulloinkin maapallon metsien ylistyslauluna.
Kommentoi vastausta