Etsin kirjaa, joka kuvaa nuoren tytön elämää sota-ajan natsi-Saksassa. Tämä käännöskirja ilmestyi Suomessa joskus 1980-luvulla ja sen kannessa oli muistaakseni lettipäisen työn kuva. Mikähän mahtaa olla kirjan nimi?
Vastaus
Voisikohan kyseessä olla Vibeke Olssonin Ulrike ja sota (Otava, 1976)?
"München, syyskuu 1939. Sota on syttynyt. Kaksitoistavuotias Ulrike Beckenbauer on kansallissosialisti koko sydämestään. Oltuaan koko kouluaikansa alttiina Saksan mahtavalle propagandakoneistolle hän uskoo lujasti Saksan asiaan ja valtakunnan voittoon. Nuori Ulrike kestää valittamatta pommitukset, unettomat yöt, nälän ja kylmyyden, kuukaudesta, vuodesta toiseen. Ja kun sota viimein päättyy on Ulrike melkein kahdeksantoista. Maailma hänen ympärillään on romahtanut ja jotain peruuttamatonta on tapahtunut myös hänessä itsessään. Nuoruus on poissa: pommisuojissa, raunioissa, omaisten haudoissa. On aloitettava elämä."
Kirjan kannessa on tyttö, jonka takin olkavarteen on ommeltu Hitler-Jugendin tunnus. Hiusmalli tosin taitaa olla enemmänkin poninhäntä kuin letti.
Kommentit
Google-kuvahaku "Ulrike ja sota" toi pari kuvauksen mukaista kansikuvaa. (Ei kannata linkittää tähän, koska divareiden valikoimat vaihtuvat ajan oloon.) Kirjasammossa on ruotsinnoksen kansikuva, jossa henkilö ei erotu niin hyvin kuin suomenkielisen laitoksen kuvassa.
Ruotsinkielinen laitos ei ole käännös, vaan alkuteos.
Saksalainen Ulrike on 12-vuotias vuonna 1939, kun sota syttyy. Ulrike on kansallissosialisti, hän rakastaa maataan ja kotikaupunkiaan Müncheniä ja luottaa kaikessa Führeriin, johtajaan. Ulrike toimii Bund Deutscher Mädchen -ryhmässä, uskoo kuulemaansa propagandaan ja ilmiantaa tuttaviaan. Sotavuosien aikana, toistuvista pommituksista, unettomista öistä, nälästä, kylmyydestä ja perheen vastoinkäymisistä huolimatta Ulrike uskoo Saksan asiaan ja valtakunnan voittoon. Kun sota viimein päättyy, Ulrike on 18-vuotias ja maailman hänen ympärillään on romahtanut. Hän on menettänyt isänsä Stalingradissa, äidin öisessä pommituksessa ja pikkuveljen kansanrintamalla. Rauhan tultua hän luopuu uskostaan, mutta ei saksalaisuutta kohtaan tuntemasta ylpeydestään.
”Mehän me olemme oikeassa tässä sodassa, joten oikeastaan liittoutuneiden pommituksista ei ole väliä. Minä tiedän että meillä on oikeus voittaa.” (s. 61).
Kommentoi vastausta