Esitin Nivalan kansakoulun kevätjuhlassa luultavasti 1964 runon, joka ehkä oli 3. luokan lukukirjassa. Siinä tyttö tuuditti vauvaksi puettua varpuluutaa. Pappani teki varpuluudan ja äidin kanssa se puettiin. Koulu oli uusi ja sali niin suuri, etten ollut sellaista ennen nähnyt. Jännitti mutta hyvin se meni. Runo alkoi sanoin ”pikku tuttu (tai tutta) luutanen, mutta muuta en siitä muista. Löytäisitkö kirjastonhoitaja tuon runon.
Vastaus
Runo on varmaankin Zacharias Topeliuksen Lapseni. Se on julkaistu Topeliuksen Lukemisia lapsille -sarjan 8. osassa (6.p. 1947) ja saman sarjan kaksioisaisen laitoksen osassa 2 (1982). Meidän kokoelmassamme on kaksi koulun lukukirjaa, joihin runo sisältyy. Lasten lukukirja : oppikirja koulua ja kotia varten, toimittanut Alli Nissinen on vuodelta 1899 ja Linda Heiskasen Oma aapinen vuodelta 1980, joten kumpikaan näistä ei ole voinut olla koulukäytössä 1960-luvun alussa, mutta jossakin senaikaisessa lukukirjassa runo on hyvinkin voinut olla mukana.
Lapseni
Pikku Tuttu Luutanen,
aina kiltti käskien.
Laassut olet aamust' asti
lattioita ahkerasti.
Nyt sun otan lapseksein,
istu tähän polvellein:
Olet muka kaikkein tiellä;
liekö saanut ruokaa vielä?
Rikkojako, raukka, vain?
Onkos tämä laitaa lain!
Puuroapa nyt saat multa,
syö nyt oikein, pikku kulta!
Mutta myöskin, huomaa juttu,
pidetään me yhtä, Tuttu:
kun taas vitsaa tarvis on,
uunin taa jää piilohon!
Kommentoi vastausta