Ennen vanhaan valokuvausfilmejä kehitettiin ns. pimiössä.Missä niitä kehitetään nykyisin?
Vastaus
Kyllä valokuvia edelleenkin kehitetään pimiössä, jos kyseessä ovat filmille kuvatut kuvat. Digikuvat puolestaan tulostetaan tulostimella paperille. Millaista tulostinta ja paperia käytetään, riippuu siitä, kuinka laadukas kuvasta halutaan.
Kommentit
Ehdotan tarkentamaan vastausta. Kysymyksestä ei aivan selviä, tarkoittaako kysyjä todella vain filmien eli negatiivien kehittämistä, vai myös negojen vedostamista valokuviksi.
Negatiivikehitystä tehtiin yksittäiskappaleina mustavalkopuolella purkissa ainakin 1980-luvulla, ehkä jo paljon aikaisemminkin, eli negarulla ja litkut purkkiin, purkkia sitten pyöriteltiin sopivasti tarvittava aika. Suuremmassa määrin mv-negatiivit kehitettiin tankeissa, joihin negatiiviliuskat ripustettiin uimaan tarvittaviin nesteisiin.Filmien päässä oli paino, jotta ne pysyisivät suorina korkeissa tankeissa, ja nesteet pääsisivät vapaasti vaikuttamaan niihin.
Koska filmille kuvaaminen kuuluu olevan taas muotia, niin mustavalkopuolella purkit ovat edelleen käytössä. Monella voi olla kylppärissä pimiö, ts suurennuskone ja altaat kuvien vedostamiseen, mutta isot tankit lienevät harvassa.
Väripuolella siirryttiin joskus 70-80-luvulla (?) kehityskoneisiin, joissa filmi kiersi eri vaiheiden läpi. Erilaisista C41-prosesseista näkee yhä jälkiä ihmisten albumeissa: osa kuvista on ruskistunut, varsinkin jos niitä on pidetty lastulevykaapissa tai havupuuhyllyissä.
Itse kuvien valmistukseen tuli myös automaattikoneita
Värikuvat tehtiin automaattisesti suunnilleen systeemillä negaliuska kiinni koneeseen ja toisesta päästä tipahtei valmista tavaraa ulos. Tästä syystä esim. valokuvausliikkeisiin vietynä filmirullasta tuli kaikista otoksista valmiit kuvat, kone teki järjestyksessä myös epäonnistuneista vedokset. Näin tehtiin ns. kymppikuvia, isommat suurennokset tehtiin käsityönä.
Miten tämän uudelleensyntyneen värikuvaharrastuksen tuotteet kehitetään ja vedostetaan, niistä tietää joku alan asiantuntija paremmin. Konetyötä sekin on, kun käsitellään kokonaista filmirullaa.
Automaattikoneissa ei pimiötä tarvita.
Arvelen, että kovin moni ei vedosta värikuvia omassa pimiössään.
Negatiivifilmien ja paperikuvien käsittely sai aikaan aikoinaan metelin, kun pohdittiin työn ekologisia vaikutuksia. Aiemmissa mustavalkonesteissä oli hopeaa, jota kerättiin isommista laboratorioista talteen uusiokäyttöön. Yhteen aikaan pidettiin erityisesti värinega-ja diafilmien nesteitä erityisen myrkyllisinä. En tiedä, miten ne ovat muuttuneet viimeisen 40 vuoden aikana - mutta luultavasti ekologia oli eräs digikuvauksen syntyyn vaikuttaneista syistä.
Täydentäkää ja parannelkaa tietoja, hyvät ystävät, te, jotka tiedätte asiat paremmin. Kiitos.
Kommentoi vastausta