Aurinkopaneeleja vuonna 1960?

Alunperin "aurinkoparistoksi" kutsuttu ensimmäinen nykyaikainen piiaurinkokenno, jonka avulla auringonvalon energia voidaan muuttaa suoraan sähköksi, valmistui vuonna 1954. Esittelytilaisuudessa 25. huhtikuuta se pyöritti pientä leikkimaailmanpyörää ja tuotti sähköä radion kuunteluun.

Kallis uusi teknologia pääsi ensi kertaa hyötykäyttöön maata kiertävissä satelliiteissa vuonna 1958. Tässä vaiheessa paristojen yhteenlaskettu teho oli noin 5 W. Muutamassa vuodessa aurinkokennot yleistyivät avaruusajan voimanlähteenä. Avaruustekniikassa niitä käytettiin runsaasti jo 1960-luvulla, mutta vasta seuraavalla vuosikymmenellä niitä alettiin käyttää energiantuotantoon laajemmin.

Suomessa vilkas mielenkiinto aurinkoenergian hyväksikäyttöä kohtaan heräsi 1970-luvun puolivälissä. Aluksi suunniteltiin ja rakennettiin kokeilutaloja, joissa pyrittiin lämmityskustannusten säästöön aurinkoenergiaa hyödyntämällä. Tällaisia taloja ryhdyttiin kutsumaan ekotaloiksi. Vantaan asuntomessuilla 1977 esiteltiin ensimmäinen ekotalo, jossa oli aurinkokeräinten avulla toteutettu lämmitys sekä talvipuutarha. Lahden asuntomessuilla 1978 esiteltiin ekotalo, jonka katto oli rakennettu yksinkertaiseksi aurinkokeräimeksi. Niin ikään vuonna 1978 valmistui Kaarinaan rivitalo, johon oli asennettu ilmakiertoinen aurinkolämmitysjärjestelmä. Vuosina 1978–79 rakennettiin jo useita pientaloja, joissa hyödynnettiin aurinkoenergiaa. Keravalle valmistui vuonna 1983 44 asuntoa käsittävä aurinkokylä, jossa tutkittiin keräin- ja varastointijärjestelmiä. Aurinkokeräimiä alueella oli yhteensä 1 100 m².

1980-luvulle tultaessa suoran aurinkosähkön käyttö maassamme oli kuitenkin määrällisesti vähäistä. Hinnaltaan kalliita aurinkoparistoja oli kokeiltu merkkivalojen energialähteenä sekä sisävesillä että merialueilla. Niiden katsottiin soveltuvan myös pienehköjen laitteiden, kuten pienitehoisten lähetysasemien, radioiden, televisioiden ja laskimien virtalähteiksi. – Vielä vuosituhannen vaihteessa aurinkoenergia oli hinnaltaan kilpailukykyistä muiden energiamuotojen kanssa vain eräissä erityissovellutuksissa. Aurinkokennoja käytettiin tyypillisesti kesämökeillä sekä kaukana ja hankalien kuljetusyhteyksien päässä olevissa teknisissä järjestelmissä, kuten tietoliikenteen linkkiasemilla ja majakoissa. Vasta 2000-luvun ensimmäiset vuosikymmenet ovat olleet aurinkosähkömarkkinoiden voimakkaan kehityksen  – ja aurinkosähköjärjestelmien halpenemisen –  aikaa: vuonna 2001 aurinkosähkön asennuskanta maailmanlaajuisesti oli alle 2000 megawattia, mutta vuoden 2015 aikana se ylitti jo 200 000 megawatin rajan.

Minulla ei valitettavasti ollut tilaisuutta katsella kysymyksessä mainittua Molskis, sanoi Eemeli, molskis! -elokuvan kohtausta, joten en pysty arvioimaan, mitä siinä näkyvät "aurinkopaneelit" voisivat olla – tuskin kuitenkaan aurinkopaneeleja. Pikku kuriositeettina mainittakoon, että Ville-Veikko Salminen on elokuvassa vain laulavinaan – hänen laulukohtauksissaan solisti on Eino Grön.

Lähteet: 
Petja Partanen, Aurinkokenno. – Tekniikan Maailma 10/2023 
Suomen energiatekniikan historia : teknis-historiallinen tutkimus energian tuottamisesta ja käytöstä Suomessa 1840–1980. 2 
Energia Suomessa : tekniikka, talous ja ympäristövaikutukset 
Bruno Erat, Aurinkoenergia Suomessa 
Suomen kansallisfilmografia. 6