Hei!
Edesmennyt mammani osasi siteerata 70 vuotta vanhan runon ulkomuistista, se liittyi viinan kiroihin ja meni jotenkin näin:
Kävi kansalaiset sotaan viinaa vastaan.
...
Huudon kuuli kaarle vanhus, valkopäänä vavisten.
Surun murtamana huusi kotikylän nuoret,
älkää juoko viina kirkas, punertapi lasissa,
mutta nauttia sen hurjan, tuottaa tuskan kuoleman.
Olen yrittänyt etsiä runoa kokonaisuudessaan, mutta en ole löytänyt. Edelläkin oleva on vain osia runosta. Pystyisittekö auttamaan? Kiitoksia. :)
Vastaus
Etsitty runo lienee Hilda Käkikosken Kohtuuden mies, josta löytyy useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Varhaisin vastaani tullut löytyy Päivälehdestä 17.10.1890 (nimimerkillä Kkkk.). Tätä vielä pari säkeistöä pitempi "kuuntelijan lähettämä" versio sisältyy antologiaan Tämän runon haluaisin kuulla 2. Näiden lisäksi törmäsin myös tuntemattoman toimittajan viisisäkeistöiseksi laulutekstiksi lyhentämään Kohtuuden mieheen.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/474868?page=4
Kommentoi vastausta