Edesmennyt isoäitini eli "Mamma" tapasi käyttää päivittelevää tai kauhistelevaa ilmausta "Juutinan tähden!" Mitä tämä käsittääkseni pohjalainen ilmaus tarkoittaa tai mikä sen syntyhistoria on? Onko se yhä yleinen (Etelä-) Pohjanmaalla?
Vastaus
Suomen murteiden sanakirjasta (Edita, 1997, osa 5) löytyy määritelmä sanalle ”juutina”. Kyseessä on siis lievä voimasana, jota on käytetty Laihialla ja Karijoella. Löytyy myös sana ”juuti”, joka on myös lievä voima-, vahvistus- ja haukkumasana, joka on tunnettu lounaismurteissa. Myös Kerttu Karhun Eheroon taharoon –murresanakirjassa mainitaan sana ”juutina” lievänä kirosanana.
Murresanakirjoissa Isojoelta ja Jalasjärveltä mainitaan muodossa jukelin tähäre, lievä voimasana (vrt.jutina) Esimerkiksi: ”Sitte sitä pellavaa piti olla joka vuosi niin jukelin tähäre kylyvös.” Salme Henell: Oottako träillä? Jalasjärven murresanakirja (2005)
Timo Nurmen Gummeruksen Suuri suomen kielen sanakirja (1998) tuntee samantapaiset lievät kirosanat muodossa juupeli ja juukeli. Ja muodossa juutas, joka voisi tosiaan viitata raamatulliseen alkuperään.
Seinäjokelainen kollega lisäksi haastatteli työkavereitaan, jotka kertoivat näin:
”Mulle tuo sanonta on perin tuttu: vuonna 1900 syntynyt isäni äiti käytti sitä. On ollut siis käytössä ainakin Isossakyrössä, jossa mumma eli koko elämänsä. En tiedä alkuperää sen kummemmin, mutta olisiko peräisin sanonnasta : Voi juutas/juuttas, jota kuulee käytettävän.”
”Minulla on sellainen tuntuma, että sitä käytetään ainakin Peräseinäjoella, mutta Alajärvellä, joka on savolaiskiilan aluetta, ei sitä ole käytetty. (Siellä ei muutenkaan ole kauheasti siunailtu!)”
Juutina on myös pitäjä Siperiassa, johon 1800-luvulla karkotettiin suomalaisia: https://archive.org/stream/SuomalaistenKarkottaminenSiperiaanAutonomianAikanaJaKarkotetutSiperiassa1983/SuomalaistenKarkottaminenSiperiaanAutonomianAikanaJaKarkotetutSiperiassa1983_djvu.txt
Kommentoi vastausta