Asiasanoituksen perusteet? Otamme käyttöön tietokantapohjaisen faq-työkalun, jossa on myös asiasana -kenttä. Enää olisi kyettävä hahmottamaan taloudellisen …

Jotta asiasanoitus olisi mahdollisimman taloudellista, monessa mielessä hyödyllistä ja järkevää, tulisi ennen muuta sisäistää tiedon tallennuksen ja haun evaluoinnin keskeisiä mittareita. Suurimpia sudenkuoppia lienee se, että ei ole mietitty asiasanoituksen (tai laajemmin indeksoinnin) tyhjentävyyden (exhaustivity) / spesifisyyden (specificity) ongelmaa. Periaatehan on: miten sisältöä tietokantaan kuvaillaan niin sitä myös löydetään. Jos kuvaillaan tyhjentävästi, tarkkaan jokainen osa-alue, on saanti myös hyvä mutta tarkkuus on huono. Paljon tavaraa siis, mutta mikään ei ole oikein se haettu. Jos taas pidättäydytään muutamassa tarkasti harkitussa keskeisessä asiasanassa on saanti vähäisempää mutta tarkkuus kasvaa eli hakutulos on relevantti.
Muita indeksoinnin virheitä: keskeisten käsitteiden poisjättäminen, soveltumattomien termien käyttö ja termien välisten suhteitten huomioonottamattomuus.

Näiden peruskäsitteiden selvittäminen on hyvä lähtökohta. Ne selviävät parhaiten jos näet pari hyvää saanti- ja tarkkuus -käyrää. Suosittelen Kalervo Järvelinin kirjaa Tekstitiedonhaku tietokannoista.

Tietenkin luetteloitsijat voivat antaa erilaisia käytännön vinkkejä tyyliin "minä olen tämän havainnut hyödylliseksi ja tätä tulee karttaa", mutta tunnettuahan on että luettelointikäytännöt vaihtelevat kokeinellakin luetteloitsijoilla.

Asiasanoitukseen soveltuvat sanastot löytyvät Kansalliskirjaston Finto-palvelusta, https://finto.fi/fi/.