Mikä on verbin "toeta" potentiaali, jos "tokenee" on yksikön kolmas persoona? |
98 |
|
|
|
Toeta-verbin aktiivin potentiaalin preesensin yksikön kolmannessa persoonassa on toennee.Kielitoimiston sanakirjasta voi helposti tarkistaa sanojen taivutuksen.https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/toeta?searchMode=allhttps://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/ |
Mikä on yksikön ensimmäinen verbistä laasta ? |
72 |
|
|
|
Kielitoimiston sanakirja sanoo, että sana on taipumaton tai vaillinaisesti taipuva. Verbiä laasta ei siis voi taivuttaa kaikissa persoonamuodoissa.LähdeKielitoimiston sanakirja: laasta https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/laasta?searchMode=all |
Miten kirjoitan sanan liukua imperfektin. Esim. Minä liu... |
427 |
|
|
|
Liukua-verbi taipuu imperfektissä näin: liu'uin, liu'uit, liukui, liu'uimme, liu'uitte, liukuivat.
Kielitoimiston sanakirjasta voit tarkistaa myös verbien taivutuksen:
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/liukua?searchMode=all |
Ovatko partisiipit adjektiiveja? |
257 |
|
|
|
Partisiipit ovat verbin infiniittisiä muotoja eli nominaalimuotoja. Ne ovat verbimuotoja, jotka taipuvat kuin nominit eli luvussa ja sijassa. Iso Suomen kielioppi löytyy verkosta, siellä kerrotaan infiniittisyydestä, https://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=490 |
Kirjoissa on tullut vastaan -he päätteinen verbimuoto. Esimerkiksi "ravistihe", oikaisihe". Asiayhteydestä on ollut pääteltävissä, että kyseessä on imperfekti… |
488 |
|
|
|
Suomen vanhassa kirjakielessä, kansanrunoissa ja itämurteissa on ilmaistu verbin refleksiivisyyttä erityisillä taivutusmuodoilla, joiden tunnuksena on imperfektissä –he ja preesensissä –ksen. Taivutus koskee siis nimenomaan vain suomen kielen verbejä, joiden kohde on sama kuin tekijä.
Kalevalassa näitä muotoja on runsaasti, esim. loi-he lausumaan; Siitä vanha Väinämöinen korjasta kohottele-ksen.
Nykykielestä muodot ovat häipyneet ja refleksiivisyyttä ilmaistaan muilla tavoin.
Voit lukea lisää aiheesta alla olevista linkeistä.
https://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=335
https://www.kielikello.fi/-/vanhastavien-muotojen-vaaroista
https://jkorpela.fi/refl.html
https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/kieli-ikkuna_... |
Käytin keskustelussa huomaamattani verbiä "viirata" sanan "viivytellä" tilalla. Onko tämä ominaista jossakin murteessa vai olenko keksinyt sanalle itse tämän… |
258 |
|
|
|
Verbi viirata tarkoittaa "poiketa suunnasta, puoltaa, esim. Auton jarrut vähän viiraavat. Pojan silmät viiraavat.". Timo Nurmi: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja, 2004.
Myös Kielitoimiston sanakirjassa (2012) annetaan sama tulkinta. Siitä, että sanaa tulkittaisiin eri tavalla eri murteissa, ei ole näissä lähteissä mainintaa. |
Onko olemassa romaani missä samaa tiettyä verbiä käytetään aina vain kerran? Että käytetään sanan synonyymia kun sana tulee toisen kerran tekstiin? |
252 |
|
|
|
Tietääkseni ei ole. (Kollegakaan ei tiennyt, eikä haku löytänyt)
Mielenkiintoinen ajatus. |
Onko tälle kieliopilliselle muodolle nimi? Esim. laulaa - laulahtaa. |
214 |
|
|
|
Kyseessä on momentaaninen verbijohdos.
Finnlectura: https://fl.finnlectura.fi/verkkosuomi/Morfologia/sivu2723.htm#Momentaan…
Tieteen termipankki: http://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:momentaaninen
|
Sanan "tärpätä" merkityksen ymmärtävät ehkä kaikki, mutta mitä tarkoittaa tärppäyttäminen? Olen törmännyt siihen kirjaston sivuilla kun on ollut kyse lainojen… |
599 |
|
|
|
Suomen kielen sanakirjat eivät tunne verbiä tärppäyttää, joka on siis selvästikin muodostettu verbistä tärpätä.
Sanakirjoista löytyy esimerkiksi vastaavantyyppinen verbi täsmäyttää ’antaa täsmätä; saattaa täsmäämään’. Sen perusteella voinemme päätellä, että tärppäyttää-verbiä on käytetty merkityksessä ’antaa tärpätä; saattaa tärppäämään’.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/ |
Lukiessaan hän koki elävänsä. Mitkä kaikki verbit edellisessä lauseessa ovat nominaalimuodossa? |
209 |
|
|
|
Lauseessa ovat nominaalimuotoja lukiessaan ja elävänsä.
Sanassa lukiessaan on aktiivin 2. infinitiivi, sanassa elävänsä on aktiivin 1. partisiippi.
https://fl.finnlectura.fi/verkkosuomi/Morfologia/sivu2522.htm |
Missä päin Suomea käytetään verbiä vihmoa? |
970 |
|
|
|
Etymologisen sanakirjan mukaan vihma-sana on käytössä jo Agricolalla sekä etenkin Lounais-Suomessa (Varsinais-Suomi, Satakunta, Länsi-Uusimaa), (Suomen) Pohjois-Karjalassa, Inkerinmaalla ja paikoin Etelä-Suomessa. Vihma-sanan johdannainen vihmoa on käytössä laajalti etenkin itämurteissa ja ympäristössä. Kielitoimiston sanakirjan mukaan vihmoa = sataa vihmaa; pirskottaa, sumuttaa nestettä pieninä pisaroina, vihmana.
Lähteet: Suomen sanojen alkuperä: etymologinen sanakirja. 3, R-Ö (2000)
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?ListWord=vihmoa&SearchWord=vihmoa&page=results |
Mikä on varastamisen ja anastamisen ero? |
776 |
|
|
|
Kielitoimiston sanakirjan mukaan varastaa ja anastaa ovat synonyymejä eli niiden merkitys on sama.
www.kielitoimistonsanakirja.fi |
Onko oikein käyttää tehdä-verbin potentiaalimuotoa "tekenemme"? "Tehnemme" lienee ainakin oikein. |
865 |
|
|
|
Potentiaalin tunnus -ne liitetään kaksivartaloisten verbien konsonanttivartaloon, joka verbillä tehdä on teh-. Oikea muoto on siis tehnemme.
Tehdä-verbi (samoin kuin nähdä-verbi) on poikkeuksellinen siinä mielessä, että sen -ke-loppuisen vokaalivartalon k muuttuu konsonanttivartalossa -h:ksi.
Verbien taivutusmuotoja voi helposti tarkistaa esimerkiksi Kielitoimiston sanakirjasta, joka on käytettävissä myös sähköisenä osoitteessa https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=73
https://fl.finnlectura.fi/verkkosuomi/Morfologia/sivu214.htm#Konsonanttivartalo
https://fl.finnlectura.fi/verkkosuomi/Morfologia/sivu242.htm |
Missäpäin käytetään sanaa "ylttyä" ylettämiseen? Itse olen Vantaalta ja aina käyttänyt "ylttyä", mutta helsinkiläinen mieheni ihmettelee, kun käytän sitä… |
925 |
|
|
|
Terho Itkosen ja kumppanien Muoto-opin keruuopas lisävihkoineen mainitsee ylttyä-verbin esimerkkinä muissa kuin lounaismurteissa tavattavista sisäheittotapauksista, täsmentämättä kuitenkaan, miltä murrealueelta sana mahdollisesti on peräisin. Muista tutkimistani lähdeteoksista ei ollut apua. Kotimaisten kielten keskuksen Suomen murteiden sanakirjankin työstäminen on edennyt vasta l-kirjaimeen saakka (https://www.kotus.fi/sanakirjat/suomen_murteiden_sanakirja). Ehkäpä aktiivisten lukijoidemme avulla voisimme onnistua kartoittamaan, missä päin Suomea sana on tai on ollut käytössä. |
Onko "enenee" hyvää suomen kieltä, vai pitäisikö sanoa "lisääntyy"? Muistan, kun serkut väittivät minulle joskus, kun olimme lapsia, kun käytin tuota enetä… |
943 |
|
|
|
Enetä on ollut käypä suomen kirjakielen sana Agricolan ajoista lähtien ja edelleen sanakirjakelpoinen, niin kuin sen mukanaolo vuonna 2012 julkaistussa Kielitoimiston sanakirjan viimeisimmässä painetussa versiossa vastaansanomattomasti osoittaa. Kyllähän sitä siis käyttää sopii. Erilaisiin sanoihin turvautuminen samaan asiaan viitattaessa - synonyymien käyttö - yleensä rikastaa kielellistä ilmaisua, joten voisihan sen käytön enentämistä tähän vedoten jopa suositella.
Lähteet:
Raimo Jussila, Vanhat sanat : vanhan kirjasuomen ensiesiintymiäKielitoimiston sanakirja. 1. osa, A-K |
Onko "jytkytty" jytky-sanan oikea taivutusmuoto? |
473 |
|
|
|
Jytky on substantiivi tai adjektiivi, jonka merkitykset Suomen murteiden sanakirjan mukaan (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1997) ovat suuri, vankka, jykevä, mahtava; murikka, möhkäle.
Jytkytty on passiivin toisen partisiipin verbimuoto. Nykysuomen sanakirjassa (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 8. p. 1983) on kaksi jytky-sanaan liittyvää verbiä: jytkiä (tutista, tärähdellä) ja jytkyttää (jyskyttää, nytkyttää). Kummastakaan näistä verbeistä ei voi olla kyse. Jytkiä-verbin passiivin toisen partisiipin muoto olisi jytkitty ja jytkyttää-verbistä muoto olisi jytkytetty.
Jytkytty olisi taivutusmuoto verbistä jytkyä (vertaa hytkyä, hytkytty). Jytkyä-verbiä en löytänyt mistään nykyaikaisista sanakirjoista. Sen sijaan se löytyi Elias... |
Puoli puoltaa, suoli suoltaa, mieli mieltää. Miksi kieli kieltää, vaikka sillä voi tehdä paljon muutakin? Kieltääkö kieli joillakin muillakin kuin suomen… |
821 |
|
|
|
Nykysuomen etymologisen sanakirjan (Kaisa Häkkinen, 2004)) mukaan kieltää-verbi on tosiaan johdos ikivanhasta kieli-sanasta. Sillä on vastineita kaikissa suomen kielen lähisukukielissä. Kirjan mukaan verbin alkuperäinen merkitys on ehkä ollut 'puhua, toimia kielen avulla', ja vasta myöhemmin se on erikoistunut tarkoittamaan vain tietynlaista puhumista, eli myöntämisen vastakohtaa.
Suomen sukukielissä kieli kieltää siis samalla tavoin kuin suomen kielessäkin. Muista kielistä ei vastaavaa ilmiötä ainakaan pikaisesti tarkastelemalla löytynyt. |
Mistä voisi löytää luettelon suomen kielen yleisimmistä verbeistä? |
1775 |
|
|
|
Verbit suomen kieli asiasanoilla saadaan Keskikirjastojen verkkokirjastossa tiedonhaussa laiha hakutulos. Teoksia löytyy verbien erilaisista ominaisuuksista, mutta ei kattavaa luetteloa. Suomen kielen sanakirjoja löytyy kirjaston hyllystä, esim. Kielitoimiston sanakirja, osat 1-3 (Kotimaisten kielten keskus, 2012). Anne Saarikalle on tehnyt kirjan Suomen kielen sanakirja maahanmuuttajille (Gummerus, 2010), jossa sanaluettelossa on yleisiä sanoja. Niissä sanat ovat aakkosjärjestyksessä ja mukana ovat muut sanaluokat. Hakutermeillä sanat frekvenssit suomen kieli löytyy vähän vanhempi kirja Suomen kielen taajuussanasto = A frequency dictionary of Finnish (WSOY, 1979). Uusia sanoja on julkaisuvuoden jälkeen syntynyt, mutta tällä päässee alkuun... |
Miksi tulla sanan taivutuksista - tulen, tulet, tulee, tulemme, tulette, tulevat - häviää toinen l-kirjain? |
1299 |
|
|
|
Tulla-verbi kuuluu ns. kaksivartaloisiin verbeihin. Vartalot ovat konsonanttivartalo tul- ja vokaalivartalo tule-. Tulla-tyyppisissä verbeissä infinitiivin tunnus liittyy konsonanttivartaloon ja vaihtelee vartalon loppukonsonantin mukaan (samoin kuin esimerkiksi verbit luul-la, men-nä, sur-ra). Toinen l-kirjain kuuluu siis taivutuspäätteeseen, toinen l-kirjain tulee lisää eikä häviä. Assimilaatiota vartalonloppuisen konsonantin kanssa esiintyy myös muissa taivutusmuodoissa,esim. tul-la : tul-len : tul-lut : tul-laan : tul-lee.
http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=7
http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=74
|
Verbin liittomuoto, liittotempus, verbiliitto ja liittoverbi; tarkoittavatko kaikki samaa asiaa? |
3288 |
|
|
|
Liittomuoto on sanaliitto, joka merkitykseltään vastaa verbin jotakin aikamuotoa. Liittomuodon muodostavat merkitykseltään vaillinainen verbi, apuverbi, sekä pääverbin jokin taivutusmuoto, usein partisiippi.
Suomen kielessä liittomuotoja ovat perfekti ja pluskvamperfekti sekä liittopreesens ja liittoimperfekti. Perfektissä ja liittopreesensissä apuverbinä käytetään olla-verbin preesensmuotoja, pluskvamperfektissä ja liittoimperfektissä sen imperfektimuotoja. Perfektissä ja pluskvamperfektissä pääverbi on toisessa partisiipissa, liittopreesenssissä ja -imperfektissä ensimmäisessä partisiipissa.. Useissa muissakin kielissä kuten ruotsissa, englannissa ja saksassa vastaavat aikamuodot ovat liittomuotoja, samoin kuin ranskan passé composé.... |