| Tavaratalo Stockmannilla oli ennen hissityttöjä. Miksi? Oliko hissien käyttäminen niin monimutkaista? |
162 |
|
|
|
Hissien ohjausjärjestelmät olivat alkuun nykyistä monimutkaisempia, minkä vuoksi hissinkuljettajat olivat tarpeen. Vähitellen hissialalla tapahtunut huomattava tekninen kehitys muutti tilannetta, ja vuonna 1960 ilmestyneessä Kone-yhtiön historiikissa todetaankin: "Hissinkuljettajia käytetään nykyään tuskin muualla kuin tavarataloissa, joissa tarvitaan yleisön opastajia."
Lähde:
Kirsti Herlin, Kone Osakeyhtiö 1910–1960 |
| Haluaisin tietää tavarataloista kirjoitetuista kaunokirjallisista romaaneista, jotka sijoittuvat n. 1900-luvun alkuun ja siitä eteenpäin. |
1022 |
|
|
|
Anna Kortelainen on kirjassaan Päivä naisten paratiisissa (2005) tehnyt katsauksen tavarataloromaaneihin s. 98-107. Suomennettuihin kuuluu:
- Emile Zola : Naisten paratiisi (Naisten aarreaitta)
- Siwertz, Sigfrid: Suuri tavaratalo (1933)
- Kihlman, Christer: Gerdt Bladhin tuho (1987)
- Martin, Steve : Tavaratalon tyttö (2004)
Sekä Sophie Kinsellan Himoshoppaaja –kirjat.
|
| Mistä tulee ja mitä tarkoittaa espanjalaisen tavarataloketjun nimi El Corte Inlgés? Onko olemassa joku tietty "englantilainen leikkaus" tms? |
1859 |
|
|
|
Emme löytäneet kielitieteellistä taustaa asialle, mutta kulttuurihistoriallisesti "english cut" on laadun merkki. Ranskan vallankumouksen jälkeen miehet alkoivat käyttää pukuja ja englantilainen muoti, räätälitaito ja kankaat olivat hienointa maailmassa. Englantilaisuus oli valttia muotialalla 1800-luvulla. Vieläkin maailmalla on räätäliliikkeitä, joille "english cut" on tärkein laatumerkki. Se ei siis tarkoita mitään erityistä leikkausta vaan juuri tuota englantilaista muotia ja räätälintaitoa.
Kuten olit tavaratalon omalta kotisivulta huomannutkin El Corto Ingles -tavaratalo otti nimensä alun perin paikalla olleelta räätäliliikkeeltä. Nimi ei siis ollut mitenkään erikoinen tai omaperäinen räätäliliikkeelle.
|
| Mistähän löytyisi tietoa berliiniläisistä 1800-luvun lopun tavarataloista? Sellaisista, jotka edustavat uusgoottilaista tyyliä. |
770 |
|
|
|
Suomalainen arkkitehti Sigurd Frosterus on käsitellyt berliiniläistä Wertheimin tavarataloa jo vuonna 1905 esseessä "Berlin-rapsodi". Se on julkaistu suomeksi Taide-lehdessä 1993: 6. Frosterus suunnitteli Stockmannin tavaratalon. Hänen suunnitelmistaan ja mm. berliiniläisistä esikuvistaan löytyy tietoa Kimmo Sarjeen väitöskirjasta "Sigurd Frostetuksen modernin käsite", Valtion taidemuseo 2000, eit. 141-
Anna Kortelainen teos "Päivä naisten paratiisissa", WSOY 2005 antaa varmaan myös virikkeitä. Kummankin teoksen lähdelutteloihin kannattaa perehtyä.
|
Kysy kirjastonhoitajalta