Mistä teoksesta löydän suomennettuna Seamus Heaneyn The Underground -runon? Tiedän että se on suomennettu koska luin sen vuonna 2006 mutta en enää muista mistä. |
164 |
|
|
|
The undergroundin (Maanalainen) voi löytää Jyrki Vainosen kokoamasta ja suomentamasta Heaney-valikoimasta Ukkosvaloa (WSOY, 1997) tai Vainosen kääntämät kaksi Heaney-valikoimaa (Ojanpiennarten kuningas ja Ukkosvaloa) sekä joukon aiemmin suomentamattomia runoja sisältävästä kokoelmasta Soran ääniä (WSOY, 2007). |
Onko Jose Marti kirjoittanut runoa Santiaco de Cubasta? Jos, niin löytyykö siitä rinnakkain englantilainen käännös? |
259 |
|
|
|
Jose Martin koottu tuotanto löytyy julkaistuna, myös verkossa, http://www.josemarti.cu/obras-edicion-critica/. Runoutta voi tutkia siellä, http://www.josemarti.cu/obras-escogidas/?cPublicacion=poesia&cPublicaci….
Selailin runoja, mutta en tunnistanut niistä sellaista, joka kuvaisi Santiago de Cubaa, mutta ehkä tarkempi tutkiminen voi tuoda muita tuloksia. Käännöksinä löysin runoja myös, mutta niistäkään en löytänyt, https://www.best-poems.net/jos-mart/poems.html ja https://allpoetry.com/Jose-Marti.
Suomessa Jose Martin tuotantoa löytyy erityisesti yliopistokirjastoista yllä mainittuja koottujen teosten osia,https://www.finna.fi/Search/Results?sort=relevance&bool0%5B%5D=AND&look…, ja runot Ismaelillo ; Versos... |
Mitä tämä tarkoittaa suomeksi käännettynä? "Iucundum, mea uita, mihi proponis amorem hunc nostrum inter nos perpetuumque fore" |
738 |
|
|
|
Kyseinen säepari on roomalaisen runoilijan Catulluksen (n. 87/84 – n. 54 eKr.) runosta 109. Runo käsittelee Catulluksen ja Lesbian häilyväistä rakkaussuhdetta. Runossa Catullus epäilee Lesbian mahtipontisten lupausten todenperäisyyttä.
Lesbia ei ollut Catulluksen mielitietyn oikea nimi, vaan todennäköisesti nimi viittaa Clodiaan, kansantribuuni Publius Clodius Pulcherin siskoon. Lesbia-nimi on viittaus yhteen Catulluksen suureen kirjalliseen esikuvaan, nimittäin Sapfoon, joka oli kotoisin Lesbos-saarelta.
Alkukielellä säepari kuuluu siis seuraavasti:
Iūcundum, mea vīta, mihī prōpōnis amōrem
hunc nostrum inter nōs perpetuumque fore.
Tekstissä on muutama hieman hankalasti kääntyvä kohta.
Proponis voi tarkoittaa tässä niin ”lupaat... |
Kenen on runo, josta osa seuraavassa: Suvipäivästä talvea päin kun käännyin sairastain, niin vasta tähdet näin. Maan kadotin, maailmat sain. |
228 |
|
|
|
Kyse on Viljo Kajavan runosta Tähdet, joka ilmestyi kokoelmassa Suljetuin silmin (1946). |
Matti Rossi kirjoitti vuonna 1973 tällaiset säkeet "Ystävä ei ole ollut koskaan niin vahva kuin nyt. Koskaan ei kapitalismi ole pelännyt sinua ja ystävääsi… |
255 |
|
|
|
Rossin kirja, josta runo Tervehdys Tiedonantajan lukijoille uutena vuotena 1973 löytyy, on hänen vuonna 1974 julkaistu kokoelmansa Soi, kivinen lanka.
" -- koskaan ei ystäväsi ole ollut niin vahva kuin nyt, / koskaan ei kapitalismi ole pelännyt sinua ja ystävääsi niin kuin nyt, / sillä kaikkialla maailmassa sirppi ja moukari rakentavat rauhaa / ja torjuvat kuolemaa, -- " (s. 15) |
Löytyykö englanninkielistä käännöstä Mustapään runosta, joka alkaa: tein lasinkuultavan laulun |
282 |
|
|
|
Mustapään Laulu-runon englanninnos 'A song' löytyy Aili Jarvenpan kääntämänä 1900-luvun suomalaisrunouden antologiasta Salt of pleasure (New Rivers Press, 1983). |
Etsin A.A. Milnen runon suomennosta ja se voisi löytyä teoksesta Nyt ollaan kuusivuotiaita ja voisi olla juuri tuo runokin. Se alkaa englanninksi sanoilla … |
678 |
|
|
|
Etsitty runo on kuin onkin peräisin Milnen kokoelmasta Now we are six, jossa sen nimenä on The end. Toisinaan siihen näkee viitattavan myös nimellä Now we are six. Suomeksi Nyt ollaan kuusivuotiaita ilmestyi ensimmäisen kerran Ville Revon kääntämänä osana teosta Nalle Puh : kootut kertomukset ja runot (WSOY, 1997). Kirjan päättävä runo on tässä otsikoitu englanninkielisen alkuteoksen mukaisesti sanalla Loppu. |
Onko William Wordsworthin runoa She was a Phantom of Delight suomennettu? |
335 |
|
|
|
She was a phantom of delight löytyy Aale Tynnin suomentamana Wordsworthin runojen kokoelmasta Runoja (WSOY, 1949) otsikolla Mielikuvitus : III. |
Kauan sitten luin runoa, jossa rinnastetaan vaihtoehtoja, ja aina kysytään Entä jos kuuntelisit rakkautta/ tai Entä jos kuuntelisit tuota kolmatta Se oli… |
184 |
|
|
|
Puolalaisten naisrunoilijoiden lyriikkaa on suomennettu verrattain vähän, enkä tästä joukosta onnistunut täsmälleen etsityn kaltaista runoa löytämään. Etsinnän ulottaminen maantieteellisesti laajemmalle alueelle ei sekään tuottanut ratkaisevasti parempaa tulosta: varteenotettavin ehdokas oli silti puolalainen.
Hannu Tarmion toimittamassa Maailman runosydän -kokoelmassa julkaistu Halina Poświatowskan "kuolemaan asti, sinä sanot" -säkeellä alkava otsikoimaton runo perustuu paljolti "entä jos" -kysymyksen toistolle. Tässä ei kuitenkaan suoranaisesti rinnasteta vaihtoehtoja, vaan runon minä ainoastaan esittää joukon mahdollisia tilanteita ja haluaa tietää, kuinka hänen rakastettunsa niissä toimisi:
"entä jos muutut puuksi / voinko luottaa... |
Ari K*****n suositteli minulle runokirjaa joskus 2000-luvun alussa, mutta kirja ei mahtanut olla mitenkään tuore. Kirja oli (muistaakseni) valkoinen… |
153 |
|
|
|
Kyseessä voisi olla Octavio Pazin Kotka vai aurinko (Tammi 1996) tai Aurinkokivi (WSOY 1990) tai esimerkiksi Pablo Nerudan Kysymysten kirja (1999) |
Syysruno kateissa! Mistä löytyy? Kenen, ja mikä kokoelma?" |
709 |
|
|
|
Kadonnut syysruno on Anna-Maija Raittilan Viimeinen kesäilta hänen vuonna 1947 ilmestyneestä esikoiskokoelmastaan Ruiskukkaehtoo. |
Miten mahtaa kuulua Walt Whitmanin runon I Am He That Aches With Love suomennos? Se on käsittääkseni kokoelmasta Leaves of Grass, joka on suomennettu Arvo… |
339 |
|
|
|
I am he that aches with love on yksi Walt Whitmanin runoista, joka ei sisälly mihinkään tähän mennessä suomennettuun Whitman-valikoimaan: Ruohonlehtiä (1954; suomentanut Viljo Laitinen), Ruohoa (1965; suomentanut Arvo Turtiainen) ja Valitut runot (2007; suomentanut Markus Jääskeläinen). Vaikka kirjojen nimien perusteella voisi niin ajatellakin, Laitisen ja Turtiaisen käännökset eivät sisällä Leaves of grassia kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan poimintoja runoilijan lähes kuolemaansa saakka paranteleman alkuperäisen kokoelman lopullisen version runoista. |
Missä Lauri Viidan runossa puhuttiin merimetsoista? |
354 |
|
|
|
Lauri Viidan runoista en ikävä kyllä merimetsoja onnistunut löytämään - monia muita lintuja kylläkin. Etenkin Kukunorin säkeissä vilahtelee monenlaisia siivekkäitä, mutta yhtään merimetsoa ei senkään sivuille ollut pesiytynyt, ja Betonimyllärin Luominen-runossa lentelee peräti albatrossi.
Kotimaisista lyyrikoistamme merimetsosta on runoillut ainakin Aaro Hellaakoski. Nimettömiä lauluja -kokoelman runossa "Valkeanaan pellot kaikki ovat jo" tavataan lumisella vesikivellään yksinäinen, kookas merimetso. |
Kenen kirjoittama runo alkaa:"On ihanaa olla ei rakastunut, ei ihastunut..." |
410 |
|
|
|
"Miellyttävää, ihanaa, taivaallista / olla oma itsensä, olla ei-rakastunut, / ei-vihastunut, ei-ihastunut" alkaa ensimmäinen runo Arja Tiaisen kokoelmassa Saatanan tytär (WSOY, 1977). Tiaisen valittujen runojen kokoelman Runoja 1971-1982 (WSOY, 1984) sisällysluettelossa se on nimetty alkusäkeensä mukaisesti (Miellyttävää, ihanaa, taivaallista), kun taas suomalais-ruotsalaisessa runoantologiassa Uutta lyriikkaa = Ny lyrik (Kirjailijakeskus, 1984) se on saanut nimekseen Alas rakkaus. |
Muistan runon jossa sanottiin: ruiskukkia,ruiskukkia... |
753 |
|
|
|
Ruiskukka on inspiroinut monia kotimaisia runoilijoita Joel Lehtosesta Juha Mannerkorpeen ja Sirkka Seljasta Anna-Maija Raittilaan. Tunnetuin ruiskukkaruno lienee kuitenkin P. Mustapään Jäähyväiset Arkadialle -kokoelman Ruiskukkia. Sen ensimmäisessä säkeistössä päästään vastaani tulleista ruiskukkarunoista lähimmäs kysymyksessä muisteltua katkelmaa. "Ruiskukkia, ruiskukkia" ei siinäkään ole, mutta "kukkia, ruiskukkia" sentään:
Ja kuitenkin, kun hiivimme / me läpi laihon, riivimme / me kypäräämme kukkia, / niin, kukkia, ruiskukkia / muistaen kotomaan. |
Etsin runoa, jonka olen kuullut vuosia sitten. Runo oli muistaakseni kokoelmassa, jossa oli muitakin surullisia runoja. Se päättyi suunnilleen "ei ollut niin… |
287 |
|
|
|
Etsitty runo lienee Eila Kaustian Kullanruskea-kokoelman Rakkaussurussa lähdetään merille. Se sisältyy myös runoantologian Kun kohdataan, kun erotaan : runoja suuresta rakkaudesta ero- ja jäähyväisrunojen osioon. |
Kenen runoa tämä on: Maa vaipui. Raunioiden vain kumpuja, ja lentohiekka teillä ja tuuli hyytävä. Jää hyvästi, en palaa. En palaa, emme palaa, oi Hellas,… |
272 |
|
|
|
Säkeet kuuluvat P. Mustapään (Martti Haavio) runoon Jäähyväiset Arkadialle vuonna 1945 ilmestyneestä samannimisestä kokoelmasta. Ensimmäinen ja toinen säkeistö ovat väärässä järjestyksessä, joitain yksittäisiä säkeitä puuttuu ja pari sanamuotoa poikkeaa hieman Mustapään alkuperäisestä tekstistä, mutta lähes kokonaisuudessaan ja lähes sellaisenaan runo tässä on. |
Kenen runosäe " aaveet nojaa aitan seinään" |
242 |
|
|
|
Aaveet nojaavat aitan seinään Einari Vuorelan Varjoleikki-kokoelman runon Autio talo viimeisessä säkeistössä: "Pientaret hukkuvat pimeään heinään. / Aaveet nojaavat aitan seinään." |
Liekö usein Rumin nimiin kirjatusta mutta todellisuudessa ilmeisesti Abū-Sa'īd Abul-Khayrin runosta "Come, come, whoever you are" olemassa suomennosta? Runon… |
202 |
|
|
|
Runosta ei löytynyt selailemalla suomennosta Mawlana Rumin kirjoista Rakkaus on musta leijona tai Ruokopillin tarinoita. Molemmat on suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila, samoin kuin lastenkirjan Kauppias ja papukaija. Lisäksi Anni Sumari on suomentanut englanninkielisestä käännöksestä runokertomusteoksen Kalebassin veistämisen taito, jota en tällä erää päässyt lukemaan.
Oltuani yhteydessä Hämeen-Anttilaan hän sanoi, että runo on todennäköisesti Rumin ja ettei hän ainakaan muista itse kääntäneensä sitä suomeksi. Näin ollen siitä ei hyvin todennäköisesti ole olemassa suomennosta, ellei sitten Sumarin kääntämässä teoksessa. Abu'l-Khayria ei tiettävästi ole suomennettu lainkaan. |
Mistä ja kenen runosta seuraava pätkä: Sen tiedän, sen tunnen kyllä kuin paljon yhdellä hymyilyllä voi tehdä hyvää ja pahaa niin syvää.. |
260 |
|
|
|
"Sen kyllä tiedän, sen tunnen kyllä, / kuin paljon yhdellä hymyilyllä, / kuin paljon, paljon voi tehdä hyvää / ja tehdä pahaa, niin syvää."
Näin alkaa Otto Mannisen Säkeitä-kokoelman runo Köyhä. |