| Kenen kirjoittama ja mistä löytyy runo, joka päättyy: Sillä, ken kaikki ne arvet kesti, otsa on höyrynnyt tuskan hiestä. Rakasta turvallisesti arpista miestä! |
77 |
|
|
|
Säkeet ovat Unto Kupiaisen runosta "Arvet", joka sisältyy hänen kokoelmaansa "Kraateri : runoja" (WSOY, 1947). Runo sisältyy myös kirjaan Kupiainen, Unto: "Valitut runot" (WSOY, 1956, 2. laajennettu painos 1981) ja Paavo Noposen artikkeliin "Ylläksen sissit" lehdessä "Rajamme vartijat" (1977, nro 8, s. 22-23):Digi.kansalliskirjasto.fi, Rajamme vartijat, 01.10.1977. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot:https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1779592?page=24 |
| Olen jostain kopioinut otteen Unto Kupiaisen runosta "Peeveli ja peipponen". Yritin etsiä sitä kokonaisuudessaan, mutta en löytänyt omassa hyllyssä olevista… |
67 |
|
|
|
Unto Kupiaisen runoteos Peeveli ja Peipponen (1958) löytyy Vaski-kirjastojen kokoelmista. Sitä on saatavilla myös useista muista Suomen kirjastoista.Vaski-verkkokirjasto: https://vaski.finna.fi/Record/vaski.259372?sid=4782531482Finna.fi: https://finna.fi/Record/anders.390784?sid=4782530804 |
| Missä Kirsi Kunnaksen runossa on lopussa säe "lihoo vaan taikka laihtuu, aina kun sulhanen vaihtuu"? |
182 |
|
|
|
Kyseiset rivit ovat Unto Kupiaisen runosta Oppineen herran hautajaiset, joka on julkaistu kokoelmassa Peeveli ja peipponen (1958).https://www.kirjastot.fi/kysy/olen-kerran-elamassani-kuullut-unto?language_content_entity=fiUnto Kupiaisen Peeveli ja peipponen Helmet-kirjastoissa |
| Akseli, taikka Aapeli, soittaa hätäkelloa.. pehmeäkantinen kirja 50-luvulta. Tätini luki meille ja olimme tikahtua naurusta.. vieläköhän löytyisi? |
169 |
|
|
|
Olisikohan kyseessä nimimerkin Kakkonen kirjoittama teos Kamreeri Munapää soittaa hätäkelloa : kevyt kesäinen kertomus (1954). Nimimerkin takana on Unto Kupiainen.
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Aud3e27b8c-0c48-4570-bb0d-e…
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.3603539
Teosta ei ole kaikkien kirjastojen kokoelmissa. Mikäli sitä ei löydy oman kirjastoverkkosi kokoelmista, voit tilata sen oman kirjastosi kautta kaukolainaan.
https://finna.fi/
|
| Olen kerran elämässäni kuullut Unto Kupiaisen runon, joka alkaa seuraavin sanoin: " Totuus on kuin nainen, alati muuttuvainen..." Haluaisin löytää runon… |
5048 |
|
|
|
Totuuden muuttuvaisuutta ja "naisellisuutta" käsittelee päätössäkeistössään Unto Kupiaisen kokoelman Peeveli ja peipponen (1958) runo Oppineen herran hautajaiset:
Totuuskin on matkustavainen
levoton sielu ja sen lajin nainen,
jolla on monta ylkää.
Eikä se ketään hylkää.
Lihoo vain tahi laihtuu,
aina kun sulhanen vaihtuu.
|
| Kenen runossa ja missä kirjassa on säkeistö: "Ne kulkevat kummituslaivat, / ihan toisin kuin laivat muut... |
1610 |
|
|
|
Etsimänne runo löytyy Unto Kupiaisen kokoelmasta Mustan linnun puu(WSOY 1942) ja runo on nimeltään Kummituslaivat.
Teos löytyy lainattavaksi Tampereen kaupunginkirjastosta pääkirjastosta. Pikiverkkokirjastostamme voitte tarkistaa teoksen saatavuuden osoitteessa http://kirjasto.tampere.fi:8000/
|
| Mistä Unto Kupiaisen runokirjasta löytyisi kevätruno, joka alkaa näin: Ovat illat jo olleet viikon, toista kuin vuorien laella kuulakkaat. On hengitys helpompi… |
1121 |
|
|
|
Kyllä tämä runo löytyy Unto Kupiaisen Valituista runoista. Alunperin runo Kevätillat on julkaistu teoksessa Kraateri (1947).
|
| Kenen runo: isäntä puhuu kuolleelle koiralleen, joka on jäänyt auton alle. Kiittelee tämän uskollisuutta. Koira oli hyvä vahti. Lopuksi sanoo: voidaanko… |
1854 |
|
|
|
Kyseessä lienee Unto Kupiaisen runo: Koira. Se löytyy ainakin
kokoelmista Aamukuutamo ja Tätä runoa en unohda.
|
Kysy kirjastonhoitajalta