etymologia

Tilaa aihepiirin etymologia RSS-syöte
730 osumaa haulle. Näytetään tulokset 621–640.
Kysymys Luettu Arvostelu Vastattu Avaa Vastaus
Aini Ilona nimien historiaa ja muuta tietoa? Kiitos 4379 Aini on Ainan ja Ainon pohjalta syntynyt naisennimi, joka otettiin almanakkaan vuonna 1950. Nimeä on tavattu jo 1800-luvun puolella, ja yleisimmillään se oli 1900-luvun alkupuolella. 2000-luvun alun nimitilastojen perusteella voisi päätellä, että Ainin suosio nimenä kasvaa lähivuosina. Virossa Ainin on katsottu olevan muunnos Annasta. Latviassa sana aina merkitsee kuvaa ja kuvaelmaa ja äänneasultaan samantapainen ainava maisemaa, liettuassa taas ainis jälkeläistä. Aina-nimen teki tunnetuksi 1840-luvulla Topeliuksen runo Ljungblommor. Aino-nimi on vanhassa suomenkielessä ainoa-sanan lyhyempi muoto ja naisen/neidon nimeksi se muodostui Lönnrothin toimesta Kalevalassa. Ilona on alun perin unkarilainen naisennimi, joka pohjautuu...
Mistä tulee / mitä tarkoittaa sukunimi sipinen 2257 Sipisten kanta-alue on tiettävästi eteläisessä Savossa, Sulkavan ja Puumalan tietämillä, vanhan Säämingin suurpitäjän alueella. 1500-luvun puolivälissä on juuri Sulkavan seudulla merkitty kirkonkirjoihin henkilöt ’magnus sippinen’ ja magnus Sipin’. Mutta onpa nimenkantajia ollut myös läntisessä Suomessa. Sukunimeksi Sipinen on muovautunut isän nimestä Sipi – tai mahdollisesti myös isännän mukaan nimetystä talosta. Sipi taas on aikoinaan kansan suussa muuntunut suomalaiseen muotoonsa ruotsalaisesta nimestä Sigfrid. Tämä alkujaan muinaissaksalainen nimi on muodostunut sanoista ’sig’, voitto, sekä ’frid’, rauha. Nimi siis merkitsee voittoisaa suojelijaa tai voitolla rauhan tuojaa. Lähteet: Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja. WSOY, 1999....
Mitä alun perin on sanan joulu tarkoittanut? Onko se suomalais-ugrilainen sana? Jos ei, mistä kielestä, ja minkälaisesta yhteydestä sen käyttöön se on… 3276 Suomen joulu on skandinaavinen, todennäköisesti ruotsin kautta tullut laina, joka on ollut meillä käytössä ainakin niin pitkään kuin suomea on painettu kirjoihin eli Mikael Agricola (kuoli 1557) on sen jo tuntenut. Sana on lainautunut myös lähisukukieliin: inkeroisen, vatjan ja karjalan joulu sekä viron jõul, (useimmiten monikossa) jõulud. Samasta alkulähteestä on edelleen pohjoissaamen juovllat. Samaa alkuperää on myös sana juhla. Todennäköisesti tämä sana on tullut kieleemme jo ennen joulua. Joissakin suomen murteissa juhla tarkoittaa nimenomaan joulua. Etäisimmissä sukukielissä sana ei esiinny. Todennäköisesti ne käyttävät venäjästä lainattuja sanoja, esim. karjalan roštuo, roštuva, marin рошто/rošto. Nykyvenäjässä joulu on рождество/...
Mitä tarkoittaa sana avio? 9335 Kaisa Häkkisen Etymologisen sanakirjan mukaan (2004) avio-sanan alkuperä on kiistanalainen. Sitä on pidetty vanhana germaanisena, lakia tai normia merkitsevänä lainana. Todennäköisemmin avio olisi johdos omaperäisestä ava-vartalosta. Tämän mukaan avioliitto olisi siis avoin, julkinen liitto. Vanhemman Suomen kielen etymologisen sanakirjan ensimmäisessä osassa (1974) avio-sanan germaaninen laina on epävarma. Kirjan mukaan mahdollisesti avio kuuluu ava, avoin jne. sikermään ja on alkuaan merkinnyt avoin, julkinen, laillinen. Häkkisen Etymologisessa sanakirjassa kerrotaan, että avioliitto ensi kertaa on mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605.
Mistä nimi Jaani on peräisin ja mitä se tarkoittaa? 5223 Jaani on yksi lukuisista Johanneksen lyhennelmistä. Nimi on voinut hyvinkin muodostua nimistä Jaan tai Jan. Virossa tunnetaan Johanneksesta tuo edellinen muoto Jaan. Suomen ruotsalaisessa almanakassa on puolestaan nimi Jan, joka periytyi meille keskiajalla Ruotsinmaalta. Tuolloin se tosin vielä oli pidemmässä, varhaisemmassa muodossaan Jahan. Suomalainen vastine nimelle on Jani. Johannes on kreikkalais-latinalainen muoto alkujaan hepreankielisestä nimestä Jochanan, joka merkitsee ’Jumala on armollinen’, ’Jumalan armo’, armonlapsi tai ’Jumalan lahja’. Pentti Lempiäinen mainitsee Suuressa etunimikirjassaan, että Jaaniksi on joissakin kielissä epämuodollisesti kutsuttu Adriania, Fabiania tai Kristiania. Lähteet: Lempiäinen, Pentti: Suuri...
Tiedustelen etunimen Sipri alkuperää. Eräälle 1920-luvulla syntyneelle naiselle nimi oli annettu toisena ristimänimenä, ja jäi minua kiehtomaan. 3583 Kiehtovaa on erityisesti se, että Sipri on oikeastaan miehen nimi! Kustaa Vilkuna kertoo Siprin olevan vanha suomalainen kutsumamuoto Sigfridistä. Sigfrid taas on alkujaan muinaissaksalainen nimi, joka muodostuu sanoista ’sig’, voitto, ja ’frid’, rauha. Nimi merkitseekin voittoisaa suojelijaa tai voitolla rauhan tuojaa. Ruotsinmaalla vaikutti 1000-luvulla Pyhä Sigfrid, apostoli ja Ruotsin ensimmäinen piispa, jolla on legendoissa samanlainen asema kuin meidän piispa Henrikillämme. Pyhä Sigfrid näet käännytti yhdessä kuningas Olavi Pyhän kanssa norjalaisia kristinuskoon, mutta ruotsalaisia pakanoita hänen kerrotaan kastaneen yksin. Nimenä Sigfrid onkin ollut varsin suosittu täällä Pohjolassa. (Saksassa Sigfridiä alettiin suosia vasta...
Mitä tarkoittaa Kaksinkantaja ? 4052 Kaksinkantaja on järvi Lieksassa, Jongunjoen lähellä. Jongunjoki virtaa Kuhmon Jonkerinjärvestä Lieksanjokeen. Kaksinkantajan tuntumassa sijaitsee Karhu-Väinön eli maineikkaan karhunkaatajan Väinö Heikkisen talo. Heikkinen on kaatanut elämänsä aikana 36 karhua. Alueella tunnetaan tarina, jonka mukaan järveen olisi syksyisten niittotöiden aikaan hukkunut kaksosia odottanut nainen. Järvi oli ollut heikossa jäässä, ja niittoväki oli - kenties järviruokoa kerätäkseen? - uskaltautunut jäälle. Jää oli pettänyt raskaana olevan naisen alta. Tämän tarinan kuulimme itseltään Karhu-Väinöltä. Sitä, onko "kaksinkantaja" tarkoittanut kaksosia odottavaa naista yleisemminkin, emme pysty sanakirjalähteiden valossa sanomaan. Daniel Jusleniuksen "Suomalaisen...
Haluaisin tietää 1. mistä sana 'äiti' on tullut suomen kieleen? 2. milloin? 3. mitä äiti-sanan muinainen merkitys on? Mistä voisin lukea lisää äiti-sanan… 15350 Suomen kielen ’äiti’ on tiettävästi ikivanhaa germaanista lainaa. Muinaisgermaanit käyttivät sanaa aithi, josta ovat muodostuneet gootin aiþei, muinaisen yläsaksan eidī sekä muinaisnorjan eiđa. Aithi tarkoitti äitiä, muita sanan merkityksiä tai äitiin liittyviä mielleyhtymiä eivät tämän vastauksen pohjana käytetyt lähteet mainitse. Sama sana on lainattu myös viroon: eit merkitsee eukkoa, muoria tai mummoa, tai sitten halventavasti akkaa, muijaa ja ämmää. Germaanisista kielistä eri muodot ovat jo kadonneet, kielen käyttäjät ovat aikoinaan omaksuneet latinalaisen lainan mater. Meidän vanha, omaperäinen sanamme olisi emä tai emo, joista jälkimmäinen on tuttu kalevalaisesta kansanrunoudesta äidin merkityksessä. Mutta eivät suomen kielen...
Haluaisin tietää, mitä nimet Niskanen ja Mönttinen kertovat? 4537 Niskasten sukua on todellakin pesiytynyt Savoon, erityisesti Ylä-Savoon. Tiettävästi yläsavolaisilta syntyjuuriltaan nimi on levinnyt edelleen Pohjois-Savoon, pohjoiselle Pohjanmaalle ja Kainuuseen. Sukunimeksi Niskanen on kenties muunnettu paikannimestä Niska. Itse asiassa sukunimi Niska on useimmiten saanut alkunsa niin, että sijaintinsa mukaan kutsuttu asumus on vähitellen antanut nimensä myös asukkaille. Paikkana niska voi merkitä kosken tai virtapaikan yläjuoksua. Suomen kielen murteissa niskaksi on nimitetty myös esimerkiksi suon keskellä sijaitsevaa kangasta, korkeahkoa selännettä. Yläsavolaisen Niskasten suvun tutkijat ovat arvelleet nimen tulleen Jämsän Juokslahden Niska(la)n talosta. Pielavedeltä on puolestaan vuonna 1557...
Mietimme, että mikähän mahtaa olla sanan sievoinen etymologinen merkitys? 1755 Suomen etymologisen sanakirjan mukaan sanan "sievoinen" kantamuoto on "sievä", jonka merkitys on paitsi 'pieni', 'siro' jne. myös 'melkoinen', kohtalainen'. Nykysuomen sanakirja määrittelee sanan "sievoinen" merkityksen: melkoinen, aikamoinen, huomattava, merkittävä, tuntuva ja sitä käytetään aina positiivissa merkityksessä.
Mikä on sanan syttyminen/sytyttää/syttyä etymologia? 1523 Syttyä sanan merkityksiä ovat mm. alkaa palaa, ottaa tulta, leimahtaa tuleen. Syttyä sana on tullut verbistä syteä, joka suomen murteissa ja lähikielissä on merkinnyt rivakkaa iskemistä. Aikoinaan tuli sytytettiin piikivellä iskemällä; syttää, sytyttää tarkoitti kipinöiden iskemistä piikivellä. Lähteet: Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja (2004) Kielitoimiston sanakirja, osa 3 (2006) Meri: Sanojen synty (2004)
Mitä sana "rova" tarkoittaa? ko.sanaan törmää ainakin paikan-nimissä Rova nimisiä kyliä lienee Suomessa useampia,lisäksi on tietysti Rovaniemi ja myös… 13125 Nykysuomen sanakirjan mukaan rova tarkoittaa kivikkoa, kivikkoista ja harvametsäistä, Pohjois-Suomessa myös korkeaa maata. Esimerkkeinä Nykysuomen sanakirja mainitsee muun muassa "rova metsän laidassa" ja "kivisen rovan päällä oli riihi". Geologisessa sanastossa rova merkitsee myös ahtojäiden muodostamaa röykkiötä. Lähde: Nykysuomen sanakirjan yhdeksäs painos, osat 3 ja 4 (L-R), Wsoy, 1985
Haluaisin tietää nimestä Esa mahdollisimman paljon. 2559 Uusi suomalainen nimikirja (Otava 1988/Kustaa Vilkuna) kertoo Esa-nimestä näin: 6.7. (1929-) Kansanvalistusseuran kalenterissa 1883, on vanha lyhentymä raamatullisesta nimestä Esaias (Jesaja). Myös Eesauta on paikoin kutsuttu Esaksi, samoin Eskoa (Eskil). Lyhyt naseva Esa oli 1975 alle 15-vuotiaide poikien etunimitilastossa 23. sijalla ja 1984 35.sijalla. Esaias-nimestä taas kerrotaan samassa lähteessä seuraavaa: 6.7. vuodesta 1708 (1705 21.2.) kreikkalainen vastine heprean nimelle Jesaja, joka on tulkittu mm. ”Jahven pelastus”, ”Profeettain kuningas”. Jesaja ilmoitti jo 740-700 e.Kr. kauneimmin ja selvimmin tulevasta Messiaasta. Ikivanha raamatullinen nimi on ollut ahkerassa käytössä joka puolella maatamme. Yleisin puhuttelumuoto on...
Kerrotko Juuso-nimestä? 3756 Juuso on suomalais-skandinaavinen muoto nimestä Joosef. Kustaa Vilkunan Etunimet-teoksen mukaan Joosef tulee hepreasta ja merkitsee 'Jumala lisää'. Kansanvalistusseuran kalenterissa nimi esiintyi jo vuonna 1883. Tunnettuja kansainvälisiä muunnoksia Joosefista ovat saksan Joseph, italian Giuseppe, englannin Joe, espanjan Jose ja arabian Jussuf. Meillä Juuso-nimi on Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan ollut suosituin 1980-1999. https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1 Juuson nimipäivää vietetään 19.3. Muita alkuperäisen nimen suomalaisia muunnoksia ovat Jopi, Joppe, Juuseppi ja Seppi. Lähde: Vilkuna, Kustaa: Etunimet, Otava, 1990
Mihin suomen kielen sanojen "kotio" ja "kotoa" etymologia juurtuu? 6239 Koti on kota-sanasta muodostettu substantiivi. Sen on arveltu syntyneen vanhemmasta kota-muodosta siten, että se on irtautunut itsenäiseksi perusmuodoksi sanan monikollisista taivutusmuodoista, esim. mennä kotiin, olla kodissa jne. Toisaalta on pidetty mahdollisena, että koti on kota-sanan johdos, jolloin se palautuisi muotoon ´kotei´ ´kotai´ (kodallinen asuinpaikka). Edellistä pidetään todennäköisemmin oikeana (Nykysuomen sanakirja 6: etymologinen sanakirja. WS 1987) Koti-sana tosiaan taipuu hyvin epäsäännöllisesti. On olemassa esim. adjektiivit kotoisa ja kodikas. Kotio ja kotia ovat murteellisia ilmauksia ja tarkoittavat kotiin. Kotoa on sama kuin kodista. Suomen kielen sanojen etymologiasta saa lisätietoja esim. seuraavista teoksista:...
Etunimien Aatu ja Eemeli alkuperä ja merkitys? 3910 Aatu on muunnos saksalaisesta nimestä Aadolf, joka merkitsee jaloa sutta. Ruotsalaiseen almanakkaan Adolf on tullut Ruotsin kruununprinssin mukaan. Etunimenä Aatu on melko harvinainen. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Aatuja on yhteensä vain 3498. Eemeli on Eemil-nimen yleisin puhuttelumuoto. Nimi on peräisin muinaisroomalaisesta Aemilius-suvusta, samoin kuin Emilia. Rousseaun kuuluisa teos Emile (1762) lisäsi etunimen suosiota Euroopassa. Suomessa Eemeleitä on ollut 21015. Kysy kirjastonhoitajalta-palvelun arkistosta osoitteessa http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.aspx löytyy runsaasti valmiita etunimikysymysten vastauksia kirjoittamalla hakulaatikkoon esim. 'Eemeli, etunimet'. Lähteet: Vilkuna, Kustaa: Etunimet,...
Etunimien Iida ja Emilia alkuperä ja merkitys? 3887 Iida on muinaissaksalainen nimi, joka on johdettu työtä ja toimintaa merkitsevästä kantasanasta id. Samasta kantasanasta on peräisin myös skandinaavisen nuoruuden jumalattaren nimi Idun. Ihailtu näyttelijätär Ida Aalberg sai monta nimikaimaa. 1940-1980 välisenä aikana etunimi menetti muodikkuutensa, mutta 1980-luvulta lähtien Iida-nimi on jällen noussut suosioon. Emilia on lähtöisin Aemilius-nimisestä plebeijisuvusta. Euroopassa Emilia oli muotinimi 1700-luvulla. Englannissa Emiliasta tuli suosittu nimi Emily. Suomalaiseen almanakkaan nimi tuli ensin muodossa Emelia 1851. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Suomessa on ristitty kaiken kaikkiaan 68 327 Emiliaa. Lähteet: Vilkuna, Kustaa: Etunimet, Otava, 1990 www....
Mikä on Merlin nimen alkuperä? 2484 Nimi Merlin juontaa juurensa walesilaisesta nimestä Myrddin (merilinnoitus). Nimi on tullut tutuksi kuningas Arturin legendoista. http://www.behindthename.com/name/merlin
Nimien merkitystä aprikoin: Leni, Renne, Ilmari? 2552 Leni on saksalainen lyhentymä nimestä Magdalena. Suomalaisia Magdalena-nimen muunnelmia ovat muun muassa Leena, Leeni ja Lenita. Tunnetuin Magdalena oli Jeesuksen ystävä Magdalan Maria. Suomessa Magdalena-nimeä on käytetty jo keskiajalla. Renne on muunnelma nimestä Renatus, joka merkitsee latinaksi uudelleen syntynyttä. Suomalaiseen etunimistöön Renne on luultavasti tullut esikuvanaan joko ranskan Renee tai italian Renato. Ilmari on muotoutunut kantasanasta 'ilma'. 1551 Psalttarissa mainitaan jo hämäläisten epäjumala Ilmarinen. Kalevalassa seppä Ilmarinen oli yksi eepoksen sankareista. Ensimmäinen Ilmari lienee ollut säveltäjä Ilmari Krohn (1867-1960). Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Leni-nimisiä on ollut Suomessa 217, Rennejä...
Haluaisin tietää mikä on sanan IHMINEN etymologia, mitä merkityksiä sanalla on ja miten se selitetään. 8606 Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan ihminen-sanalla on vastineita kaikissa suomen kielen lähisukukielissä; muun muassa karjalan imehnine, vepsän inehmoi, vatjan inehmiin tai viron inimene. Alkuperäisen muodon määrittäminen on hankalaa, eivätkä tutkijat ole päätyneet yksiselitteiseen tulkintaan. Joidenkin tutkimusten mukaan sana 'ihminen' saattaa johtua mordvan sanasta 'inze' (vieras). Toiset arvelut viittaavaat ilma-sanan ja ihme-sanan johdoksiin. Suomen vanhassa kirjakielessä sana on esiintynyt muodossa 'inhiminen'. Nykymuodossa sana on mainittu ensi kerran 1544, mutta yleistynyt 1600-luvulla. Lähde: Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, WSOY, 2004