| Mistä nimet Mika ja Heidi ovat peräisin ja mitkä ovat niiden tarkoitukset? Löytyisikö niitä kenties jostain tarustoista tai onko niillä uskonnollista… |
2941 |
|
|
|
Kuten mainitsit, Heidi on saksalainen lyhentymä Adelheidista ja se on ollut Suomen almanakassa v:sta 1973. Nimen yleistymistä ympäri maailmaa ovat edistäneet Johanna Spyrin Heidi-romaanit, joista ensimmäinen suomennettiin jo 1885. Toisena juurena voi olla vanha pohjoismainen nimi Heid (valo, valoisa, pilvetön), joka esiintyy jo Edda-runoissa.
Mika on lyhentymä Mikaelista ja se on ollut almanakassa v:sta 1973. Mikael on mm. Raamatussa mainittu arkkienkeli. Mikaelin nimi on suosittu kristillinen nimi, pyhimyksiä on yli 20. Mikael on ollut almanakassa v:sta 1705. Mikaelilla on lukuisia muunnoksia.
Lisätietoja molemmista nimista saat esim. kirjasta Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja (1999), jota on käytetty tässä vastauksessa lähteenä.... |
| Mikä on "tieto" -sanan etymologia? |
4584 |
|
|
|
Yleisimmin hyväksytyn selityksen mukaan itämerensuomalaisten kielten tietää-verbi on johdos vanhemmasta tie-sanasta. Tämän mukaan tietää olisi alkuaan merkinnyt 'tuntea t. osata tie', mahdollisesti myös 'seurata jälkien muodostamaa uraa', josta helposti on voinut kehittyä myös yleisempi menettelytavan tuntemisen tai selon hankkimisen merkitys. On kuitenkin esitetty myös mahdollisuus, että tietää olisi lainaa samasta germaanisesta juuresta kuin sietää verbikin. Suomen kielessä tietää on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista lähtien. Myös tietää-verbin johdos tieto on esiintynyt kirjakielessä alusta alkaen. Johdos näyttää olevan kantasuomalainen siitä päätellen, että vastaavia johdoksia on myös... |
| Mitä nimi Niklas tarkoittaa? |
3596 |
|
|
|
Tietoja nimen alkuperästä ja merkityksestä löytyy julkaisusta:
Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja
Niklas on lyhentymä Nikolaus-nimestä ja sitä on käytetty myös Nikodemuksen puhuttelumuotona. Niklas-nimen tarkemmat merkitykset löytyvät siis Nikolaus ja Nikodemus-nimien kohdalta em. julkaisusta.
|
| Mistä Eveliina nimi on tullut? Minkä näköinen on Eveliina nimen nimikkopyhimys? |
7028 |
|
|
|
Eveliina eri muotoineen on yleensä katsottu Eeva-nimen johdannaiseksi. Siksi myös Suomen nimipäiväkalenterissa Eevalla ja Eveliinalla on yhteinen nimipäivä. Muissa kielissä tunnettuja saman nimen rinnakkaismuotoja ovat olleet mm. Eveline ja Evelyn. On myös esitetty ajatus, että nimi Evelina olisi kehittynyt kelttiläisestä nimestä Aibhlin, joka tarkoittaa ystävällistä ja herttaista. Tai muunnos muinaisgermaanisesta Aveline-nimestä, joka on ollut hellittelymuoto Avi-nimestä ja tarkoittanut pähkinäpuuta.
Lähteet:
Kustaa Vilkuna : Etunimet
Pentti Lempiäinen : Suuri nimipäiväkirja
|
| Onko nimillä Taru ja Satu mitään yhteneväisyyttä? Entä niiden alkuperät? Muös Suvi-nimen alkuperä kiinnostaa. |
1739 |
|
|
|
Etunimistä ja niiden alkuperästä löytyy tietoa esim. Pentti Lempiäisen "Suuresta etunimikirjasta". Taru ja Satu -nimillä on yhtenevää ainakin yhteinen ruotsinkielinen vastine Saga, josta nimet on suomennettu.
|
| Haluaisin tietää nimen: Roosa alkuperän |
1155 |
|
|
|
Yksi hyvä lähdeteos, josta löydät tietoa nimen alkuperästä, on Pentti Lempiäisen "Suuri etunimikirja". Myös Pirjo-Riitta Syrjäsen toimittamassa "Kutsu vaikka kukkaseksi: nimitiedon vuosikirjassa" on kerrottu lyhyesti nimien alkuperästä.
|
| Mistä tulee sana 'kameleontti'? |
1561 |
|
|
|
Nykysuomen sanakirjan mukaan kameleontit ovat puissa eläviä ulkomaisia liskoeläimiä, joilla on kyky jonkin verran vaihdella väriään. - Kuvaannolliselta merkitykseltään kameleontti tarkoittaa mielipiteitään muuttelevaa, joka puolelle mieliksi olevaa henkilöä. Puhutaan myös poliittisista kameleonteista.
Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa vuodelta 2004 on perusteellinen artikkeli sanan alkuperästä: kreikasta astihan se juontaa. - Veijo Meren sanojen synty : etymologinen sanakirja sisältää aiheesta lyhyen artikkelin.
Verkkosanakirjassa Web-Facta on osoitteessa http://www.webfacta.com/index.asp?id=38508&m=1 kerrottu kameleonttien liskoheimosta. - Kameleontti (latinaksi Chamaeleon), lyhennettynä Cha on tietosanakirjojen... |
| Miten sanat ihminen ja ihmeellinen liittyvät toisiinsa? |
1513 |
|
|
|
Kielitieteellisesti sanat ihminen ja ihmeellinen eivät näytä liittyvän toisiinsa. Sanojen
alkuperiä selvittävien etymologisten sanakirjojen mukaan (esim. Suomen sanojen alkuperä
ja Nykysuomen sanakirja: etymologinen sanakirja) sana ihminen on esiintynyt suomen vanhimmassa kirjakielessä 1500-luvulla muodossa inhiminen. Ihminen-muoto yleistyi 1600-luvulla. On arveltu myös, että se olisi ilma-sanan pohjalta muodostettu. Sanan alkuperää ei kuitenkaan ole lopullisesti selvitetty. Mitkään arvelut eivät kuitenkaan liitä sitä ihmeellinen-sanaan.
|
| Yritin etsiä Karkkilan kunnan kotisivuilta sekä muualta internetistä, tuloksetta, mistä tulee Karkkilan nimi. Tuohan on aika erikoinen kunnan nimeksi… |
2483 |
|
|
|
Karkkila-nimi kuuluu germaaniseen nimiryhmään (Gericke, Kercho, Garko), josta Suomessa on kehittynyt mm. pitäjännimet Karkku ja Karkkila sekä sukunimet Karkkola, Kerkkonen ja Karkkonen. Lähde: Sukunimet / Pirjo Mikkonen ja Sirkka Paikkala. - Helsinki : Otava, 2000. - S. 200 - 201
|
| Sanonnassa joutua mieron tielle, mikä tai kuka mahtaa olla tämä miero ja onko kyseisellä sanonnalla jotakin erityistä historiaa? |
25656 |
|
|
|
Nykysuomen sanakirjan ja Suomen kielen perussanakirjan mukaan "miero" tarkoittaa "kodin ulkopuolella oleva maailma, vieraat". Sitä käytetään tavallisesti maailmalla, varsinkin kerjuulla olemista ilmaisevissa sanonnoissa, esim. "koditon mieron kulkija", "kiertää mieroa kerjuupussi olalla", "hakea mierolta leipäänsä", "turvautua mieron sauvaan" = kerjuuseen, "joutua mieron armoille, tielle" = joutua kodittomaksi, usein kerjuulle. "Mierolainen" tarkoittaa "mieron kulkija, kerjäläinen, kulkuri";
tunnetaan myös muodot mieronkulkija, mieronkävijä.
"Mieronkierto" on harvinaisempi muoto, joka tarkoittaa mierolla kiertävä, mieronkiertäjä.
Teoksessa Suomen sanojen alkuperä : Etymologinen sanakirja mainitaan, että ”miero” löytyy jo Jusleniuksen... |
| Hunsvotti-sanan merkitys ja alkuperä. Azkabanin vangissa "Marauder's map" on puolannettu sanalla joka näyttää muistuttavan suomen hunsvottia. Puolantaito ei… |
10207 |
|
|
|
Tässä lainaus "Suomen sanojen alkuperä: etymologinen sanakirja A-K":sta (SKS, 1992):
"hunsvotti(Ganander 1786) murt. hunsvantti, -vontti, -voltti, -potti 'heittiö, lurjus / Schurke' merk. myös 'tupakkakukkarosta riipuva piipun rassi' ~ka (Suojärvi; < sm) hunsfatti 'lurjus' < nr hundsfott 'roisto, lurjus, hulttio', 1600-luv. erittäin säädytön sana (< as hundsfott, ns Hundsfott id., oik. 'koiran häpy'). - Vi murt. huntsva(a)t 'roisto' < nr murt. t. saks."
Lyhenteet:
sm = suomi
nr = nykyruotsi
as = alasaksa
ns = nykysaksa
id = idem (samoin)
oik. = oikeastaan
vi = viro
murt. = murteen, murteissa, murteellinen
t. = tai
Puolan kielen sanakirjoista en löytänyt vastaavannäköistä sanaa.
|
| Mikä on suomen kielen "rukous" -sanan etymologia? |
3330 |
|
|
|
Suomen kielen etymologisesta sanakirjasta (IV)Helsinki : Suomalais-ugrilainen seura 1969 sivulta 858 löytyy selitys rukoilla sanalle. Teoksessa ei ole erillisenä hakusanana sanaa rukous.
Lainaus teoksesta :
"rukoilla (Agr. rucoelen, rueolen, eij - rukoele, rucolca[t), rucolkam ym.; murto yl.), rukuella (Kuhmal., Eräj., Läng., Jaala) 'pyytää, anella', rukuilla (Verm1., Viitas., Pälkj.) 'rukoilla'; rukous (Agr. rucous, rucoxel), rukuus (Länsip., Tornionjokilaakso, Et.-Pohjanm., Satak., K.-Suomi, Verm1., Suomenlahd. saar., Ink.; myös Agr. rucuus, rukuxen) 'rukous, (Ink. myös) rukoushuone (us. pl. rukuukset 'hartaushetki, -seurat')', rukoustaa (Itä-Satak., K.-Suomi, Savo, Karj.) 1. rukuustaa (paikoin ed. alueella, Verml. ja Ink.) 'rukoilla,... |
| Mistä Suomi on saanut nimensä? |
15520 |
|
|
|
Suomi on alkujaan tarkoittanut vain Varsinais-Suomea, mutta valtiollisen ja kirkollisen yhdentymisen myötä se on vähitellen 1300-luvun lopulta alkaen muuttunut myös Varsinais-Suomen, Satakunnan, Hämeen, Pohjanmaan, Savon ja Karjalan yhteisnimeksi.
Suomi-sanan alkuperää ei ole lopullisesti selvitetty. Uskottavin lienee etymologinen sukulaisuus SUOMU-sanan kanssa. Tämä selittyisi sillä, että täällä on käytetty suomusta eli kalannahasta tehtyjä vaatteita.Myös indoeurooppalainen sana finne (fena) on alkuperäisesti merkinnyt evää.
Myös sanoja SUO ja SUODA on ajateltu maamme nimen lähtökohdiksi. "SOInen maa on SUOtu meille." Asiaa voi tutkailla esim Nykysuomen sanakirjan osasta 6 : Etymologinen sanakirja (1987). Myös hakukoneesta Google löytää... |
| Mikä on Johanna-nimen alkuperä, synty ja merkitys? |
6230 |
|
|
|
Vastauksen löydät nimikirjoista, joita kirjastossa on useita. Niistä ilmenee mm., että tämän raamatullisen nimen merkitys hepreaksi on: "Jahve on armollinen".
(Jahve on Jumalan hepreankielisen nimen suomenkielinen lausumismuoto). Johanna on Johanneksen (naispuolinen) sisarnimi. Sekä Raamattu että kaunokirjallisuus ovat tehneet meillä Johannan tunnetuksi. Nimestä Johanna on useita eri puhuttelumuotoja ja muunoksia.
Lähde: Uusi suomalainen nimikirja
http://www.behindthename.com/nm/j2.html
http://www.behindthename.com/nm/j2.html#john
|
| Mistä tulee nimi Helsingfors, miten se liittyy Helsingborgiin ja Helsingöriin, merkitseekö nimi jotakin? |
1809 |
|
|
|
Kirjassa Helsingin kadunnimet (2., korj.p. 1992; kirja on ilmestynyt myös ruotsiksi: Helsingfors gatunamn, 1971) on Åke Granlundin artikkelissa seikkaperäinen selvitys Helsinki ja Helsingfors -nimien alkuperästä. Artikkelissa kerrotaan mm., että nimistötutkimusten tulokset pitävät yhtä perimätiedon kanssa, jonka mukaan Helsinki, Helsingfors, on saanut nimensä seudulle asettuneiden hälsinglantilaisten maahanmuuttajien mukaan.
|
| Mikä on sanan "aisankannattaja" etymologia? |
10521 |
|
|
|
"Aisankannattaja" on tarkoittanut petettyä aviomiestä,
siis sellaista miestä, joka on ikään kuin varamiehenä jollakin naisella. Sanan lähtökohtana on aisan-alkuinen
sanaliitto kuten aisanhaka, aisankannatin sekä aisan koukku. Aisankannatin on satulan varassa oleva, aisaa kannattava hihna. Lähde: Suomen Murteiden Sanakirja 1.
|
| Onko syövälle ollut kansanomaista nimeä ennen syöpä-sanaa. Tarvitsen tämän norjalaisen 1600-luvun metstäsuomaisten elämää käsittelevän romaanin suomennokseeni. |
3233 |
|
|
|
Sana syöpä on 1. partisiippi verbistä syödä.Taudin nimenä käytetään myös verbin tekijämuotoa syöjä.
Sormessa tai ihossa olevasta syövästä on käytetty jo 1600-luvulta ruotsinkielestä peräisin olevaa nimeä koiso, joka on eri murteissa myös koisa, koi, koiska, koisio, koisu. Teoksessa Suomen sanojen etymologinen alkuperä syövälle annetaan myös rinnakkaisnimi ruumiinkoi.
Lönnrotin Suomalaisen talonpojan kotilääkäri neuvoo (s.109) kuinka hoidetaan syöpäpahka, ruumiinmadon alku.
|
| Mitä tarkoittavat sanat vieska (esim.Yli-vieska), padas (esim. Padasjoki) ja pudas (Pudasjärvi). Mistä tämäntyyppistä tietoa löytyy? |
4565 |
|
|
|
Tietoa sanojen merkityksistä ja taustoista löydät esim. Suomen kielen etymologisesta sanakirjasta. Siinä todetaan esim. sanasta pudas: joen kapeampi haara, joka (saaren taitse) yhtyy takaisin pääjokeen tai matalan veden aikana muodostaa makkaranmuotoin pikkujärven.
Vieska tarkoittaa poron talvella kaivamaa jäkäläkuoppaa.
Padasjoen padas voi juontua murresanasta pade, jolloin se tarkoittaisi venevalkaman kivistä pengertä tai sitten polkua (tietä). Se voi olla kuitenkin myös pato sanan johdannainen.
|
| Tietoa kivusta?! Mistä löytyisi erilaisia kipua, tuskaa ja särkyä kuvaavia sanoja ja niiden selityksiä. Myös murteella. |
1978 |
|
|
|
Kivusta ja kivun hoidosta on kirjoitettu useita kirjoja. Ne löydät parhaiten kirjastojen aineistotietokannoista joko kirjastossa tai Internetissä (Helsingin aineisto http://www.libplussa.fi/) tekemällä asiasanahaun sanalla kipu. Haku tuottaa mm. seuraavat kirjat: "Kivunhoito" (2000), Patrick Wall "Kivun anatomia" (2000), Raimo Nieminen Kipu ja särky (1992), Jorma Laitinen Kivun hallintaan (1988).
Katso myös fysiatrian erikoislääkärin Pekka Palinin erinomainen sivusto
http://www.kipu.net/ ja http://www.tohtori.fi/yleislaakari/185.html
Kielen ja sanojen puolella kannattaa edetä seuraavasti: aloittamalla synonyymisanakirjoista löytyy kipua ja tuskaa kuvaavia sanoja, joidenka merkityksiä, syntyjä ja selityksiä löytyy niin etymologisista... |
| Mistä mahtaa olla peräisin sana "pyykki", jolla tarkoitan kaksi tonttia toisistaan erottavaa rajamerkkiä. Pyykin merkkinä maastossa usein litteä isohko kivi. |
3109 |
|
|
|
Teoksessa Suomen sanojen alkuperä - etymologinen sanakirja 2, SKS, Helsinki, 1995 pyykki-sanan taustasta todetaan: nykyruotsin murteissa "pyk" pieni kasa, kuhilas, pieni sysimiilu, "puk(e)" kuhmu, pieni sysimiilu, murt.suomi "pjuk" pyramidin muotoinen esine, esiin pistävä kohoama t. huippu, kuhilas. Pyykittää - merkitä rajapyykein. Ilmaisua rajat eli pyykit käytettiin Ruotsin valtakunnan laissa 1759 ja rajapyykki ( Forseen 1738 ).
Veijo Meren Sanojen synty - etymologinen sanakirja, Gummerus, Jyväskylä, 1982 toteaa samansuuntaisesti: "pyykki, rajamerkki, nykyruotsin murteissa pyk on pieni kasa, kuhilas, pieni sysimiilu, norjan murteissa pjuka heinäruko.
|
Kysy kirjastonhoitajalta