etymology

Tilaa aihepiirin etymology RSS-syöte
741 osumaa haulle. Näytetään tulokset 541–560.
Kysymys Luettu Arvostelu Vastattu Avaa Vastaus
Mikä on Irena nimen alkuperä? 1804 Behind the Names -sivusto kertoo osoitteessa http://www.behindthename.com/name/irena, että ”Irena” on nimen ”Irene” latinalainen muoto. Teoksen ”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) mukaan ”Irene” on kreikkalaista alkuperää ja on merkitykseltään ’rauhaisa, rauhan edustaja’. Nimen pohjalla on kreikkalainen rauhanjumalatar Eirēne.
Haluaisin tutkia Kormano- nimen taustaa. Mistä se tulee jne. ? Kuinka lähtisin etenemään? 3183 Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan laatimassa aakkosellisessa hakuteoksessa Sukunimet (Otava, 2000) kerrotaan, että Kormano on karjalainen Jaakkimasta ja Lumivaarasta lähtöisin oleva sukunimi. Sen katsotaan perustuvan venäläiseen taskua merkitsevään sanaan karman, karjalan kielessä kormáni. Sukunimi on mainittu myös Viljo Nissilän tutkimuksessa Suomen Karjalan nimistö (Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö, 1975) sivulla 208. Karjalan kielen sanakirja (Suomalais-ugrilainen seura 1974) antaa sanalle kormano (siis o myös lopussa) merkityksen tasku. Sitä on käytetty useilla karjalankielisillä paikkakunnilla.
Teen pienimuotoista analyysia kutsumus-käsitteestä ja olen yrittänyt selvittää kutsumus -sanan alkuperää. En ole löytänyt etymologisista sanakirjoista kutsumus… 1460 Sana ”kutsumus” on mitä luultavimmin johdos sanasta ”kutsu”. Raimo Jussilan teoksen ”Vanhat sanat” (SKS, 1998) mukaan ”kutsumus” on esiintynyt suomen kirjakielessä tiettävästi ensimmäisen kerran 1601 lakitekstissä merkityksessä ’haaste’ ja vuonna 1621 merkityksessä ’kutsu (saapua)’, ’kutsu virkaan’, ’kehotus parannukseen’. Alkujaan sanalla on siis ollut juridista ja uskonnollista merkitystä. Sanan sepittäjästä tai kaukaisemmasta syntyhistoriasta ei liene tietoa, koska kirjat eivät sitä kerro. ”Kutsua”-verbi on esiintynyt suomen kirjakielessä sen alkuajoista asti, joten sen alkuperä on kaukainen. Kaisa Häkkisen ”Nykysuomen etymologinen sanakirja” (WSOY, 2004) kertoo, että sillä on vastineita kaikissa lähisukukielissä. Häkkinen pitää...
Miksi Eestin suomenkielinen nimi on Viro? 6032 Kaisa Häkkisen ”Nykysuomen etymologinen sanakirja” (WSOY, 2004) kertoo, että nimi ”Viro” on ollut alun perin nykyisen Viron koillisen maakunnan Virumaan nimitys, joka on siirtynyt merkitsemään koko maata. Samalla tavalla sanalla ”Suomi” on viitattu muinoin nykyiseen Varsinais-Suomen alueeseen, kunnes se on vakiintunut viittaamaan koko maahan. Sanan ”Viro” alkuperästä ei ole Häkkisen mukaan täyttä varmuutta, mutta nykyään sen arvellaan olevan germaaninen tai balttilainen laina. Sen merkitys olisi ollut ’mies’. Liettuassa vastine voisi silloin olla sana ”vyras” ja latviassa ”virs”. Mahdollinen olisi myös kantagermaanin rekonstruoitu muoto ”wiraz”. Vanha teoria liittää ”Viron” vanhoihin ruotsalaisiin vesistönnimiin, jotka pohjautuvat...
Mikä on sanan "vaivihkaa" etymologia? 5076 Murteissa käytetyt sanat 'vaivihkaa' ja 'salavihkaa' tarkoittavat 'salaa, hiljaa, huomaamattomasti'. Niiden alkuperä on verbissä vihkata ('suhista, mennä vauhdikkaasti') ja vihkaista ('mennä tai käydä nopeasti') Verbi 'vihkaista' sekä 'vihistä' ('sihistä, havista') kuten myös 'viheltää' ja 'vihma' ovat samaa onomatopoeettista (eli toiminnasta aiheutuvaa ääntä jäljittelevää) alkuperää. Lähde: Suomen sanojen alkuperä 3: R-Ö. (SKS 2000)
Mikä on pataluha-sanan alkuperä? 10529 Vanhin kirjallinen merkintä sanonnasta "haukkua pataluhaksi" löytyy Christfrid Gananderin 1787 valmistuneesta sanakirjasta. Sanan pataluha merkityksestä on useitakin selityksiä. Kielitoimiston mukaan todennäköisin selitys on, että sana pataluha liittyy murresanaan luha, luho, joka merkitsee rikkinäistä tai kelvotonta. Sanan alkuosa pata on lähinnä kielteinen vahvistussana, kuten sanoissa patahassu, patavanhoillinen, patatyhmä. Jos siis joku on pataluha, on hän tai se kerrassaan kelvoton tekele. Pataluhan muita selityksiä löytyy Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilta osoitteesta https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/kieli-ikkuna_…
Mitä tarkoittaa sukunimi Ritanotko? Onko se käännösnimi? 1732 Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) ei mainitse suoraan sukunimeä ”Ritanotko”, mutta siellä kerrotaan, että ”Rita”-alkuisten sukunimien taustalla olisi ’loukkupyydystä’ merkitsevä sana ”rita”. Se on mahdollisesti esiintynyt aluksi talon- tai muun paikan nimenä. Tämä selitys on esimerkiksi sukunimen ”Ritaniemi” taustalla, ja ”Ritanotko” kuulostaisi samantapaiselta. Kaakkois-Suomessa esiintyvät ”Rita”-alkuiset nimet saattavat juontaa juurensa nimeen ”Risto”. ”Ritala”-nimi saattaa pohjautua sanaan ”ritari”, joskin se tuntuisi minusta epätodennäköisemmältä alkuperältä tässä yhteydessä. Aivan tarkkaan ei siis ole mahdollista sanoa jonkin tietyn sukunimen etymologiaa, mutta toivottavasti noista arveluista on apua....
Mistä Inna-nimi on peräisin? 5217 Pentti Lempiäisen ”Suuri etunimikirja” (WSOY, 1999) kertoo, että nimeä ”Inna” on käytetty etunimien ”Ina”, ”Inga” ja ”Inka” kutsumamuotona. ”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) tietää ilmoittaa, että ”Ina” on puolestaan lyhentymä useista ”-ina”-loppuisissa nimistä (mm. ”Josefina” ja ”Karolina”), ja sitä on käytetty myös nimen ”Ines” lempinimenä. ”Inga” on tullut pohjimmiltaan muinaisskandinaavisesta jumalannimestä ”Ing” ja siitä juontuvista nimistä ”Ingeborg”, ”Ingegerd” ja ”Ingrid”. ”Inka” on samaa alkuperää kuin ”Inga” Lempiäinen toteaa, että ortodoksisessa kalenterissa ”Inna” yhdistyy nimeen ”Galene”, joka merkitsee kreikaksi ’tyyntä, hiljaista, rauhallista’. Saksassa ”Inna” on lyhentymä nimestä ”Innocentia”, jonka...
Millainen alkuperä sukunimellä Tuomaala mahtaisi olla? Onko vanhakin ja mistä voisi mahdollisesti juontua? 1557 Suomalaisen nimikirjan mukaan Tuomaala kuten myös Tuomala ja Tuomola ovat asutusnimestä sukunimeksi siirtyneitä nimiä. Näiden asutusnimien taustalla on ristimänimi Tuomas. Tuomaala tunnetaan talonnimenä eri puolilla maata. Sukunimenä sitä on runsaimmin Pohjanmaalla, Pohjanlahden perukassa ja Pohjois-Kainuussa. Mutta sitä esiintyy myös Hämeen läänin alueella ja Jyväskylän seudulla. Tuomaala-, Tuomala- ja Tuomola- nimistä on kaikista sukunimentapaisia asiakirjamerkintöjä 1500-luvun puolivälistä lähtien. Lähde: Suomen kielen sanakirjat. 6 : Suomalainen nimikirja / etunimet: Kustaa Vilkuna ; avust.: Marketta Huitu ja Pirjo Mikkonen ; sukunimet: Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala Otava, 1984
Mistä sukunimi Nisula tulee? Onko nimelle mitään muunnoksia? 1958 Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että sukunimi ”Nisula” perustuu luultavasti talonnimeen. Osa talonnimistä juontanee juurensa murresanasta ”nisu” (’vehnä’). Osa nimistä taas saattaa olla peräisin nimen ”Dionysius” kansankielisestä muodosta ”Nisu”, ”Nisius” ja ”Niso”. Vuodelta 1539 löytyy kirjallinen maininta Hauhon Nisulan talosta, jonka isäntänä oli Nisius Olavinpoika. Varhaisin maininta varsinaisesta sukunimestä on vuodelta 1680: Anders Nisula Ikaalisista. Sukunimen muita muotoja ovat olleet ”Nisius”, ”Nisu”, ”Nisuls” (ruotsalaistettu muoto), ”Oja-Nisula”, ”Nisunen” ja ”Nisonen”. Nimi esiintyy myös yhdyssanasukunimissä kuten ”Nisumäki” ja ”Nisukoski”.
Olen miettinyt sanan leväperäisyys alkuperää. Voisiko se olla saanut alkunsa laivojen hoitamattomista peristä, jolloin levää kerääntyy hidastamaan laivan… 2649 Suoraa vastausta arveluusi ei etymologisista sanakirjoista löydy. Suomen sanojen alkuperä: etymologisen sanakirjan (1995) mukaan leväperäinen kuuluu sanan levä yhteyteen (levä merkityksessä levällään) ja tarkoittaa huolimatonta, välinpitämätöntä (henkilöä, jolta asiat jäävät levälleen). Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologisen sanakirjan (2004) määrittely sanasta levä on: "Alkuaan vedessä tai veden pinnalla kasvavaa sammalta tai muuta kasvillisuutta sekä kosteaa maastoa merkitsevällä levä-sanalla ei ole vastineita sukukielissa. Sanaa on aiemmin epäilty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, joka kuuluisi yhteen muinaisnorjan limaista vesikasvia merkitsevän slý-sanan kanssa, mutta todennäköisemmin sana on samaa juurta kuin levällään tai leveänä...
Mikä on karjalaisen sukunimen Lukka etymologia ja merkitys? 2817 Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukunimet (Otava, 2000) selvittää Lukka-sukunimen taustaa seuraavasti: "Raamatun Luukas-nimestä on johtunut joukko suomalaisia sukunimiä, joista yksi on karjalainen Lukka. Se on esiintynyt Hiitolassa, Kurkijoella, Suistamolla ja Kontiolahdella. Vaikka talonnimi Lukkala on karjalainen, on sillä vahva edustus myös Länsi-Suomen vanhimmilla asutusalueilla, missä on vakiintunut sukunimi Lukkala. 1500-luvun lähteissä ei ole vielä pidetty erossa Luukas-nimestä polveutuneita erimuotoisia sukunimiä [Lukka ja Luukka, Lukkala ja Luukkala]." Karjalan nimistöä perusteellisimmin tutkinut Viljo Nissilä (Suomen Karjalan nimistö. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö, 1975) ei käsittele Lukka-nimeä erikseen, mutta...
Haluaisin tietää Arvosen sukunimen alkuperää tai siihen liittyvää historiaa? 931 Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että ”Arvo”-alkuiset sukunimet on muodostettu etunimestä ”Arvo”, joka taas on muunnos etunimestä ”Arvid”. Varhaisimmat kirjalliset maininnat löytyvät 1600-luvulta Pohjois-Suomesta. Mahdollisesti osa sukunimistä ”Arvonen” juontuu ”Arpo”-alkuisista sukunimistä, joissa taustalla ovat muinaissuomalaiset nimet ”Arpia” ja ”Arponen”.
Mikä on ymmä, johon viitataan ilmaisussa "olla ymmällä"? 2976 Kaisa Häkkisen ”Nykysuomen etymologinen sanakirja” (WSOY, 2004) kertoo, että ”ymmällään” on samaa vartaloa, josta on muodostettu johdokset ”ympyrä” ja ”ympäri”. Murteissa ”ymmä” voi merkitä ’neuvottomuutta, pulmaa’. Häkkinen ei selitä tarkemmin, mistä merkitys ”olla ymmällään” juontuu, mutta kenties kyse voisi olla siitä, että ympyrä kuvastaa jollakin tavalla neuvottomuutta: ympyrää kulkiessaan ei löydä millään perille. Hiukan samanlainen on myös sanonta ”pää pyörällä”, ja siinäkin ympyrän merkitys on mukana, vaikka kyse onkin aivan eri sanasta. Tämä on kuitenkin vain oma arveluni sanan merkitystaustaksi.
Mitä tarkoittaa tai mistä juontuu (suku)nimi Kuosma? 4167 Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että karjalaisperäiset sukunimet ”Kuosma” ja ”Kuosmanen” ovat peräisin pyhimysnimestä ”Kosmas” ja sen venäläisestä muodosta ”Kuźma”. Englanninkielisen Wikipedian artikkelista osoitteesta http://en.wikipedia.org/wiki/Saints_Cosmas_and_Damian löytyy lisää tietoa pyhimyksestä, joka lienee vaikuttanut nimen yleistymiseen. Behind the Name -sivusto osoitteessa http://www.behindthename.com/name/cosmas paljastaa, että taustalla on kreikkalainen ’järjestystä, säädyllisyyttä’ (’order, decency’) merkitsevä sana ”kosmos” (”κοσμος”). Varhaisimmat kirjalliset maininnat sukunimestä ”Kuosma” löytyvät 1500-luvulta, ja sitä lienee käytetty harvinaisena etunimenäkin.
Mitä tarkoittaa sana kesä? Vanha kansa sanoi, että kesä loppuu juhannukseen. Kyllähän kesä jatkuu mielestäni siitä vielä pitkään. Onko sanayhteyttä kesä,… 3445 Sana kesä tarkoittaa Nykysuomen sanakirjan mukaan lämpimintä vuodenaikaa, varsinaisesti kesä-, heinä- ja elokuuta, joskus vuoden lämpimämpää puoliskoa. Sanaa käytetään myös symbolisesti kuvaamaan onnellista aikaa, esim Sydämeeni koitti kesä. Suomen murteissa kesä on ollut aiemmin itäsuomalainen sana ja Länsi-suomessa on käytetty sanaa suvi. Sana kesä viittaa mahdollisesti maatalouskulttuuriin. Lisätietoja löytyy mm. Nykysuomen sanakirjasta ja Nykysuomen etymologisesta sanakirjasta. Sirpa Karjalaisen Juhlan aika -kirjassa sanotaan, että vanhan uskomuksen mukaan juhannukseen päättyy pikkukesä, jota seuraa isokesä. Jos pikkukesä on kylmä, isokesä on lämmin ja päinvastoin. Juhannus ajoittuu kesäpäivänseisaukseen ja sen jälkeen valoisa aika...
Tiedustelisin rajapyykki sanan etymologiaa. 4301 Suomen kielen etymologisen sanakirjan (Helsinki, 1962) mukaan sana raja pohjautuu venäjän sanaan kraj, jonka merkitys on syrjä, reuna, ääri, laita, parras, raja,loppu, rajamaa, seutu, piiri, metsä. Ukrainan kielessä sana tarkoittaa reunaa ja rantaa, muinaisbulgariassa myös rannikkoa. Sanan jälkiosa pyykki puolestaan tulee sanasta pyk, joka tarkoittaa nykyruotsin murteissa pientä kasaa, kuhilasta, pientä sysimiilua; sana puk, puke taas tarkoittaa pienen sysimiilun lisäksi myös kyhmyä ja kuhmua. Nykynorjan murteellinen sana pjuka tarkoittaa mm. heinärukoa. Kyseessä on siis teräväkärkinen tai pyramidin muotoinen esine. Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa on vastattu pyykki -sanan etymologiaa koskevaan kysymykseen http://www2.kirjastot.fi/...
Miksi suomessa kutsutaan huonetta, missä nukutaan, makuuhuoneeksi, eli huoneeksi, jossa maataan eikä välttämättä nukutaan (vrt Schlafzimmer mutta bedroom)?… 1640 Hei! Yksiselitteistä vastausta en valitettavasti kysymykseesi löytänyt. Tässä kuitenkin etymologiaa sanoista, joista voi päätellä myös makuuhuoneen etymogoliaa. Kaisa Häkkinen määrittelee kirjassaan maata-verbin seuraavasti: Maata-verbillä tarkoitetaan pitkällään olemista, lepäämistä yms. Verbillä on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan moata, vepsän magatta, vatjan magata, viron magada ja liivin magatõ. Sanavartalo on esitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *mako(ja)n- vastaa mm. nykysaksan machen ”tehdä”. Selitys on periaatteessa mahdollinen, mutta germaanisen verbin alkuperäinen merkitys on kovin yleinen, itämerensuomen *maka-vartalon lainaperäisyyttä on vaikea sitovasti osoittaa. Verbi...
Mitä sukunimi Rieppo tarkoittaa? 3351 Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että sukunimellä ”Rieppo” saattaa olla useita alkuperäisiä merkityksiä. Se saattaa olla lyhentymä sukunimestä ”Riepponen”, jonka kerrotaan olevan mahdollisesti paikallinen muunnelma nimestä ”Reponen”. ”Reponen” viittaa kettuun; nimi on saatettu aikoinaan antaa omistajan kettuun liitettyjen luonteenpiirteiden vuoksi. Toinen vaihtoehto on, että ”Rieppo” on syntynyt sukunimestä ”Repo” paikallismurteen liudennuksen kautta (”Repo > R’epo > Rjepo > Rieppo”). Kolmas mahdollisuus on Mikkosen ja Paikkalan mukaan, että ”Rieppo” on lainaa venäjän ’naurista’ merkitsevästä sanasta ”repa”. Toivo Vuorelan ”Kansanperinteen sanakirja” (WSOY, 1979) kertoo, että Savossa ja...
Mitä tarkoittaa nimi Celeste? 3623 Nimen ”Celeste” alkuperästä kertoo Behind the Name -sivusto osoitteesta http://www.behindthename.com/name/celeste. Sivuston mukaan se on feminiininen muoto muinaisesta roomalaisesta nimestä ”Caelestis”, jonka merkitys on sivuston mukaan ’of the sky, heavenly’ eli ’taivaan, taivaallinen’.