| Onko olemassa kirjaa, joka käsittelee kielikuvia, kielen keinoja, kuvakieltä, deskriptisiä/kuvailevia sanoja, onomapoeettisia eli ääntä mukailevia sanoja ja… |
66 |
|
|
|
Sinua voisi kiinnostaa runoanalyysiin ja tekstianalyysiin paneutuvat kirjat ja tiettyjen suuntauksien keskeiset teokset. Esseet ja tutkielmat affektiivisuudesta ja kokeellisuudesta kirjallisuudessa voivat vastata monin tavoin juuri näihin mielenkiintoihisi, toki hieman kiertotietä jonkin tietyn esimerkin kautta.Annan muutamia suosituksia. Linkit aukeavat Vaara-finnaan, josta voit tehdä varauksia ja katsella teosten saatavuutta.Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä | Vaara-kirjastot | Vaara-kirjastot (finna.fi) (perusteos kirjallisuudentutkimukseen)Runousopin perusteet | Vaara-kirjastot | Vaara-kirjastot (finna.fi) (perusteos runouteen)Lentävä hevonen : välineitä runoanalyysiin | Vaara-kirjastot | Vaara-kirjastot (finna.fi) (perusteos... |
| Mistä on peräisin etunimi Jymy? |
918 |
|
|
|
Digi- ja väestötietoviraston nimipalvelun (https://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/) mukaan Jymy-nimeä on annettu tällä ja viime vuosisadalla yhteensä noin sata kertaa.
Suomen sanojen alkuperä -teoksen (SKS, 1992) mukaan 'jymistä' ja 'jymy' ovat onomatopoeettisia sanoja, kuten esimerkiksi 'kumista'. Sanan kirjallinen ensiesiintymä on 1700-luvulta. 'Jymy' tarkoittaa yleiskielessä 'jyminää'. Murteissa sanalla voi olla muitakin merkityksiä (esimerkiksi suma tukinuitossa tai kolttonen).
https://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&word=jymy&sms_id=SMS_9d72157e3ea19110218543f7a3ea8ba1. |
| Etsin lastenrunoa, jonka voisi ottaa esimerkiksi onomatopoeettisesta runosta. |
2176 |
|
|
|
Yrjö Hosiaisluoman kirjoittamassa hakuteoksessa Kirjallisuuden sanakirja (WSOY, 2003)
määritellään onomatopoeettisuus sanalliseksi ilmaisuksi, joilla jäljitellään luonnonääniä, äännemaalailuksi. Onomatopoeettisuutta on myös kuvaus, jossa sanojen äännelaatu tuo mieleen tietyn ilmiön kuulokuvan. (s. 658)
Tämän määritelmän täyttää mielestäni Kirsi Kunnaksen runo Kattilat ja perunat (mm. teoksessa Kunnas, Kirsi: Tiitiäisen satupuu. WSOY. 6. p. 1972, s. 21; tai Internet: http://www.brindin.com/pokunkat.htm ). Tämä runo on kirjoitettu lapsille, mutta se riemastuttaa aikuistakin. Muutenkin Kunnas runoissaan jäljittelee paljon eläinten yms. ääniä ja leikittelee äänteillä. Suosittelen!
|
Kysy kirjastonhoitajalta
