Arvoisa kirjastonhoitaja, Mistä on taivasmatkan sukkien perinne ? Jotkut neulovat vainajalle ns. taivasmatkan sukkia vielä nykypäivänäkin. Kiitoksia vastauksesta
Vastaus
Hei,
taivasmatkasukkien neulominen on kaunis ja vanha perinne. Ylen artikkelin mukaan suomalaiset neulovat väkilukuunsa suhteutettuna eniten villasukkia maailmassa. Sukkien neulomisessa on pitkät perinteet ja osa näistä perinteistä on muodostunut sota-aikana. Toisen maailman sodan aikana kotirintama valjastettiin neulomaan sukkia ja muita lämpimiä vaatteita rintamalla taisteleville miehille. Näistä neuleista tuli välittämisen symboli, sillä sukkia ja lapasia neulottiin myös tuntemattomille, ei vain omaisille. Varsinkin talvisota oli erityisen kylmä ja sotilaille neulominen oli valtava vapaaehtoisoperaatio, jonka perintö näkyy edelleen suomalaisten haluna tehdä lahjasukkia. Perinteisesti käsitöitä tekemällä voi myös valmistautua suuriin elämänmuutoksiin. Vauvalle neulotaan vaatteita syntymää odotellessa tai täytetään kapaloarkkua.
Taivassukka on ihmisen viimeinen sukka ja ne voi jättää jalkaan arkkuun. Sukassa ei ole yleensä ole kantapäätä, sillä ne jalassa ei enää kävellä ja se sopivat monenlaisiin jalkoihin. Jos vainaja on läheinen, sukkien kuvituksessa ja väreissä voi tuoda esiin vainajan persoonallisuutta. Taivasmatkasukat ovat siis hyvän tahdon vertauskuva, lahja ja sidos menehtyneeseen.
Lähteet:
Taivasmatkasukkien neulominen on kaunis ele vainajaa kohtaan
Taivasmatkasukat ovat kaunis ele – 9 ohjetta - Kotiliesi.fi
Rakkaus saa suomalaisen tarttumaan puikkoihin – tuntemattoman tekemät villasukat lämmittivät ennen sotilaita, nyt niitä saavat keskoset ja kuolevat
Kirja ja sairauteni sen opettivat: Neulomisesta voi olla vaikeampi luopua kuin työelämästä
Neulominen on uskonto | Vaikeampi luopua kuin työstä | Kolumni | Image (apu.fi)
Kommentit
Hei! Kuinka vanha on termi taivasmatkasukat, mistä asti sitä on käytetty?
Onko nämä vainajalle neulotut sukat tunnettu aiemmin jollakin muulla nimellä?
Pikaisella kuukletuksella:
Ruumiit on puettu vaatteisiin jo esihistoriassa. Ennen kristinuskoa vainajalle puettiin (ilmeisesti vainajan) parhaat tamineet. Kristinusko muutti vaatetusta vähemmän juhlavaksi. Jollain alueilla joidenkin aikajaksojen kuluessa vainajalle on puettu sukkien lisäksi myös lapaset. Kaikki löytämäni kuvaukset painottivat vaihtelua ja olivat niin lyhykäisiä, että nimitystä en onnistunut löytämään muuta kuin ruumisvaatteet tai kuolinvaatteet.
Kansalliskirjaston digitoimissa lehdissä, pienpainatteissa ja kirjoissa (vuoteen 1939 saakka) sekä Helsingin Sanomien aikakoneessa: taivasmatkasukat nolla osumaa, kuolinsukat jokunen osuma 1920-40-luvuilta. Kysyisitkö Kotimaisten kielten keskuksesta ja julkaisisitko vastuksen täällä, kiitos
Kansalliskirjaston ei-avoimissa vuoden 1939 jälkeisissä aineistoissakaan ei ole paljon mitään. Sana taivassukat esiintyy ensi kerran vasta vuonna 2017, sana taivasmatkasukat vuonna 2019. Kahdessa kolmesta varhaisimmasta jälkimmäisen sanan esiintymästä on epäsuora viittaus siihen, että kyseessä olisi äskettäin muotiin tulleelle ilmiölle keksitty uusi nimitys. ("Sosiaalisen median sukkayhteisöissä on innostuttu viime aikoina myös taivasmatkasukista"; "Jokio kertoo, että moni neuloo nykyisin kuolleille läheisille taivasmatkasukkia".)
Vuonna 1943 on useissa lehdissä ollut sotapropagandaa Helsinkiin käymään päässeistä Itä-Karjalan Suurimäen lapsista, missä yhteydessä mainitaan, että erään tytön äiti oli ollut vähällä antaa omat odottamassa olevat kuolinsukkansa tytön käyttöön matkalle mahdollisimman siistin pukeutumisen varmistamiseksi. Yhdessä lehdessä "kuolinsukat" on lainausmerkeissä, toisessa erikseen selitetään sen merkitys: "Itä-Karjalassa on nim. sellainen tapa, että ihmiset laittavat itselleen valmiiksi ne vaatteet, joihin heidät puetaan kuoltuaan. Ne ovat tietenkin valkoiset, eikä niitä saa koskaan muulloin käyttää." Mitenkään yleistä, kaikkien tuntemaa kieltä tämäkään sana ei siis ole ollut.
Kommentoi vastausta